Muuton keskellä voi hetkeksi unohtua muistelemaan viime viikkoista työpaikan naisten kanssa tehtyä merimatkaa Kylmäpihlajan majakalle. Työpäivän päätteeksi meitä odotti alaovella taksi ja kupliva. Se enteili jo hyvää, mutta enpä osannut odottaa, mitä kaikkea mutta ihanaa illalle siunaantui.
Kaikkiaan majakka teki itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Olen tähän asti ollut enemmän järvi- kuin meri-ihmisiä, vaikka rannikolla kasvaneena luulisi toisin. Tuona iltana pääsin kuitenkin käsiksi siihen meren tarjoamaan kiehtovaan tunteeseen, jota monet tämänkin kaupungin asukkaat hehkuttavat. Toiseksi olen tavattoman kiitollinen ja onnellinen siitä, miten ihanien ihmisten kanssa saan tehdä tätä työtä. Tänä päivänä työ ei ole enää itsestään selvyys, saati sellainen työ, että sen tekemisestä oikeasti nauttii.
// This unbelievable trip to Kylmäpihlaja lighthouse.
Ei kommentteja