RAKKAIN SISUSTUSESINEENI

Hei, ja hyvää alkanutta viikkoa! Uuden viikon alkajaisiksi voisi olla sopiva hetki tarttua Ex-minimalistin tunnustuksia -blogin Riikan tammikuulla heittämään haasteeseen. Riikka haastoi minut kertomaan suhteestani sisustusesineisiin. Toteutus hieman venähti, tiedän, mutta yksi asiaan vaikuttava tekijä oli se että rakkain sisustusesineeni majaili anoppilassa rakentamisen ajan.

 

Hieman häpeillen tunnustan, että nykyisessä kodissamme ei taida olla yhtäkään isompaa huonekalua tai lamppua, joka olisi matkannut mukanani/mukanamme ensikodista lähtien. Opiskelijakämppä sisustettiin, mistä halvimmalla sai. Kun tapasin mieheni, muutin reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen hänen luokseen ja sinne ostimme uuden sohvan sekä pyökin värisen tv-tason. Ensimmäiseen yhteiseen kotiin pyökin väriset huonekalut vaihtuivat pähkinänvärisiin ja sittemmin vielä valkoisiin. Nykyinen kotimme on itse asiassa jo kuudes yhteinen kotimme! Yhtä monta kotia, yhtä monta tyyliä.

 

Ennustan ja toivon, että suurin osa edelliseen omakotitaloon hankituista esineistä ja huonekaluista olisivat sellaisia, jotka matkaavat kanssamme pitkälle tulevaisuuteen. Sellaisella mentaliteetilla olen tavaroita pyrkinyt ainakin ostamaan. Rakkain sisustusesineeni on ehdottomasti Kartellin Bourgie -valaisin. Toisen poikani äitiysloman aikana minut irtisanottiin silloisesta työpaikastani ja ostin valaisimen itselleni eräänlaisena jäähyväislahjana. Ja edelleen tuo lamppu ihastuttaa ja muistuttaa minua samalla entisestä työpaikastani. Voisinkin jatkaa tähän sujuvasti yhden A4 sivun verran siitä, miten blogit ovat vaikuttaneet sisustusmakuuni, sillä tämän maailman löysin samaan aikaan, kun olimme muuttamassa edelliseen omakotitalotaloomme. Tehdään se silti toisella kertaa, mutta mitä sanotte, kiinnostaisiko kuulla? Nyt toivotan reipasta viikkoa!