KAHDEN TALON RAKENTAJAN AJATUKSIA

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Näin vuoden alun kunniaksi ulos pitkään luonnoksissa uinuneita ajatuksia. Kun aloitimme rakentamaan toista taloamme sain muutamia kyselyitä lukijoilta sähköpostitse sekä mieheni kanssa niin sukulaisilta kuin ystäviltäkin, että miksi ryhdymme moiseen projektiin. Onneksi joukkoon mahtui kannustaviakin viestejä. Suurin osa kuitenkin ihmetteli, että olemmeko voittaneet lotossa, jotta rahatilanne tämän sallii tai että onko ensimmäisessä talossamme jotakin niin paljon vialla, että myyntiin vain.

 
No kumpikaan näistä ei ollut pääsyy. Itse asiassa tähän ei ole edes yhtä ainokaista syytä. Jos taloudellista puolta ajattelee niin emme ole lottovoittajia, emme edes talon myynnin myötä. Niin suurista voittosummista ei puhuta, mutta onhan tämän nykyisen talon arvo aikanaan myydessä todennäköisesti isompi kuin edellisen ja siksi jonkinasteinen sijoitus. Edelleen tässä kuitenkin asuntolainaa joka kuukausi lyhennetään.

 
Toiseksi, ensimmäisessä talossamme ei ollut mitään sanottavaa vikaa. (Eihän sitä olisi edes uskaltanut myydä, jos jotakin isompia virheitä olisi tullut tehtyä.) Toki maku muuttuu ja talo rakennettiin varovaisella budjetilla, koska aivan ei ollut varmaa, mitä talon rakentaminen oikeasti maksaa. Luonnollisesti tätä toista taloa oli sen vuoksi todella paljon helpompi lähteä rakentamaan. Pohjaratkaisu oli kuitenkin ensimmäisessä talossakin toimiva ja keittiön kaapinovia saa kaupasta, joten eiköhän se elämä olisi yhtä hyvältä sielläkin maistunut.

 
Yksi isoista rakentamispäätöstä puoltavista tekijöistä oli se, että satuimme saamaan tontin aivan loistavalta paikalta. Suhteellisen suojaisa paikka lompakkoa säästävin maatöin samalta asuinalueelta. Lasten kaveripiiri ei tulisi muuttumaan. Se oli yksi tärkeimmistä syistä. Ja heti perään se, että ensimmäisen talon rakentaminen oli sujunut mukavasti. Budjetti oli pysynyt kurissa. Yksikään urakoitsija ei ollut yrittänyt huijata, saati onnistunut siinä. Parisuhde kasassa, jopa vahvempi kuin aiemmin. Toisin sanoen ei niin merkittäviä huonoja kokemuksia, joiden myötä emme olisi hommaan uudelleen ryhtyneet.

 
Vaikka tämä taloprojekti ei ole aivan vielä taputeltu juttu, voinen sanoa, että kohtuullisen mukavasti on myös nyt sujunut. Uskallan väittää että jokaisessa taloprojektissa tulee eteen tilanteita, joissa hieman mennään metsään. Kuten esimerkiksi tämän toisen talon kohdalla huonosti tiivistetyt ikkunat tai se, että autokatos nyt sattuu olemaan yhtä harkkokerrosta alempana kuin pitäisi. Niin siinä vain käy, kun ihmiset tätä hommaa tekevät. Virheitä tulee. Onneksi pieniä murheita ainakin vielä.

 
Lähes yhtä moni on kysynyt, että koska alkaa kolmannen talon rakentaminen. Ei ala - ainakaan ihan heti. Eiköhän nyt nautita hetki työn tuloksista ja vietetä normaalia lapsiperhearkea tovi. En kuitenkaan sano etteikö kolmaskin projekti jossakin kohtaa olisi ajankohtainen. Ehkäpä sitten viisikymppisinä jokin pieni omakotitalo Vanhaan Raumaan. Vanhaa arkkitehtuuria modernein vivahtein. Ja voi, sellainen sisustaminen vasta ihanaa olisikin!
 
// Some thoughts about building up two houses.
 

2 kommenttia :

  1. Kai se on niin, että jokainen meistä tekee sellaisia juttuja, joita oikeasti tykkää tehdä? Ja jonkun pitää tehdä talojakin, eihän nekään ihan itsestään ja ilman tekemättä synny. Toki jotkut talotehtaatkin niitä tekee ihan avaimet käteen ja muuttovalmiiksi asti, jolloin rakentajan harteille ei kait paljon muuta jää kuin laskut ja pankkilaina? No ehkä pihatyöt nyt kuitenkin...

    Jos Suomeen valmistuu tätä nykyä noin 6000 uutta omakotitaloa vuosittain, niin useimmat suomalaiset eivät eläissään tee yhtään taloa. Eikä kaikki osaisikaan, eivät ehkä saisi pankista lainaa, ja kaikki ei varmaan haluaisikaan.

    Itse olen nyt tämän yhden rakentanut, ja tästä tuli meille sellainen jonkinlainen "loppusijoituspaikka", mikä oli alun perin itselle rakentamisessa ihan tarkoituskin. Ehkä tässä yksi muutto vielä saattaa olla edessäpäin, nimittäin vanhainkotiin. Sit joskus. Ehkä 30-40 vuoden päästä, riippuen ihan miten terveyttäkin riittää...

    Mutta hatunnosto teille! Jos en olisi ikinä itse rakentanut, en kyllä osaisi arvostaa muiden rakentamista ollenkaan niin paljon. Mutta nyt kun tiedän mitä se on, nyt osaan arvostaa itsekin ihan eri tavalla...

    Mukavaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mika ajatuksistasi! Se on juurikin noin. Joillekin tämä, voisi kai sanoa tyyli, itsetekeminen sopii. Ei kaikille, mutta meille kyllä. Ja onneksi niitä tyylejä on monia, aina avaimet käteen -tehdystä hartiavoimin väännettyyn malliin. Jokaiselle jotakin, jos vain yleensä talonrakennus kiinnostaa ja se on taloudellisesti mahdollista.

      Kommenttisi sai ajattelemaan, että pitäisi itsekin muistaa arvostaa tätä ponnistelua. Vaatihan se suunnittelua, ajatustyötä ja ihan fyysistä työtäkin, mutta itse en ole sitä ennen isona asiana pitänyt. Juju taitaa piileä siinä, että kun jostakin asiasta tykkää ei sitä näe työnä. Toiselle se voi juurikin sitä olla. :) Joka tapauksessa ylävitonen myös sinne, että homma onnistuneesti paketissa ja elämä soljuu mukavasti eteenpäin projektin jälkeenkin! Ja mukavaa alkanutta vuotta!

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |