MUUTTOJEN MUKANA TUOMA KERTAKÄYTTÖKULTTUURI

torstai 16. kesäkuuta 2016


Havahduin tässä tällä viikkoa yksi päivä miettimään omia kulutustottumuksia ja etenkin sisustuspuolen isoja hankintoja. Listalla on muutamia tarpeita ja haaveita, ja näin alennusmyyntien alkaessa voisi niistä jonkun sopivan tilaisuuden tullen toteuttaakin. Jäin kuitenkin miettimään, että mitkä listalla olevista tavaroista tai huonekaluista ovat sellaisia, jotka varmasti löytävät paikkansa myös uudessa kodissa - sitten kun sen aika joskus tulevaisuudessa koittaa. Tässä välissä on muutto myös väliaikaiseen, rakentamisen ajan asuntoon, jonne kaikki nykyinen omaisuus ei millään mahdu. Edelliskerran tapaan saamme varmasti osan tavaroistamme lähisukulaisten luo. Siinä on kuitenkin aina oma hommansa.


Kertasin mielessäni kuinka paljon lopulta omassa kodissa se sisustus on muuttojen myötä muuttunut ja kuinka joka kotiin olemme ostaneet vähintään uuden sohvan tai ruokapöydän, erilaisista säilytysratkaisuista puhumattakaan. Vieroksun kertakäyttökulttuuria rankasti, mutta onko niin, että tämä sama nainen, joka yrittää rakentaa joka tilanteessa toimivaa vaatekaappia ja suosia muutoinkin ajattomia valintoja, oli kyse sitten aamupuurokulhosta tai kynsilakasta, joutuu pyörtämään tässä kohdin puheensa? Meillä ei taida olla esimerkiksi yhtäkään kalustetta, joka olisi seurannut matkassamme aina ensikodista lähtien. Terassikalusteen pöytä on sellainen, jonka ostimme mieheni kanssa toiseen yhteiseen kotiimme.


Toki tiedän, että oma tyylini tai uskallan sanoa myös meidän tyylimme, on alkanut löytyä ja jalostua vasta viime vuosien aikana ja vähemmän tulee enää tehtyä hutiostoksia. Se vaara kuitenkin on, että esimerkiksi nykyinen sohva tai käytävän pitkä rivi Ikean Bestå -järjestelmää eivät istu uuteen kotiin. Ja se asia suorastaan häiritsee. Uusi, vastarakennettu talo tarvitsee mielestäni huonekaluja ja tavaroita, jotka kertovat historiasta, tarinaa eletystä elämästä. Ja se on se, mitä kaipaan myös tähän nykyiseen kotiin. Jotakin vanhaa tuomaan kontrastia kaiken uuden keskelle.

// Something old and something new to make the home more interesting and to remind us of the history.

14 kommenttia :

  1. Pakko kysyä, mutta itse ihmeessä alatte rakentamaan uudestaan? Itse en tämän ruljanssin jälkeen pysty ajattelemaan itseäni samaan tilanteeseen enää ikinä. Toki teillä on varmasti syynne, mitä ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat syyt ne ovat, mitkä tätäkin taloa rakentaessa; tontti tällä ihanalla alueella, rahallinen korvaus, ei kovin huonoja kokemuksia taustalla jne. Lisäksi mies on kotona talvet omasta päivätyöstään, joten kai se on hänelle eräänlainen harrastus. Me ei oltaisi varmasti rakennettu ensimmäistäkään taloa, jos se täytyisi oman päivätyön ohella rakentaa kokonaan.

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa, samaa olen miettinyt itsekin. Meillä ei ole kylläkään muuttoa tai rakentamista näköpiirissä, mutta tulee hyvä mieli, jos voi todeta, että ottaisi mahdolliseen uuteenkin kotiin kaikki nykyiset tavarat mukaan. Onneksi kuitenkin kirppiksillä saa kierrätettyä hyvin hutiostokset, niitäkin tulee kaikille joskus, vaikka kuinka pohtisi ja harkitsisi ostoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. :) Ja se on kyllä totta, että ei tavaroiden tai huonekalujen elämä kaatopaikalle suoraan jatku, vaan erilaisten kirppareiden kautta uuteen kotiin. Niin ja lohdullista, että muillekin noita hutiostoksia silti sattuu. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  3. Minää vieroksun ajatusta, että sisustus olisi jossain vaiheessa ns. valmis. Lapsiperheessä tarve (ja kulutus) on erilainen kuin kahden aikuisen perheessä, asumisen tarpeet muuttuvat elämänkaaren myötä. Meillä on säilynyt muutamia kalusteita miehen ja minun suvustani ja nämä ovatkin niitä todellisia aarteita. Ne säilyvät meillä jatkossakin, mutta muu sisustus saa vaihtua vähitellen ajan kanssa ja kun kukkaro antaa myöden. Kun meidän ainokaisemme tästä kasvaa, tulee meilläkin muutto pienempiin neliöihin, joten väkisinkin osasta tavaraa täytyy luopua ja ostaa tilalle jotain uuttakin. haaveilen MUURAMEn kalusteita ja ARTEKin tuoleista, mutta vielä ne eivät ole meillä ajankohtaiset. Ehkä joskus... tai sitten ei. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka pystyvät tekemään sisustushankinnoissa kestäviä ratkaisuja, minä taidan olla sellainen "keskitien kulkija"...
    Mistä muuten olet hankkinut tuon lepakkotuolin? Haaveilen pojan huoneeseen sellaista, mutta se aito on liian iso (ja kallis) siihen tilaan, joten yritän etsiä samantapaista tähän jatkuvaan sisustusnälkääni...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ajatusta itselläkin on, että sisustus ei ole koskaan valmis. Ja totta tuokin, että se myös muuttuu elämäntilanteiden mukaan. En myöskään halua, että meidän koti olisi vuorattu kodista kotiin muuttavin designesinein, mutta jollain tapaa haluan, että ympärillä olisi sellaisia tavaroita, esineitä ja huonekaluja, jotka myös muuntuvat tilaan kuin tilaan. Esimerkkinä tuo lepakkotuoli, joka on menossa ulkokalusteeksi ja syksyllä nuoremman pojan huoneeseen. :) Se on suomalaisen Varaxin valmistama ja huomattavasti huokeampi hintainen. Ostin sen Kodin ykkösestä (kannattaa kytätä aleprosentteja, niitä tulee usein!) ja hintaan jäi vähän yli satasen. Runko ja kangas myydään erikseen.
      Ja piti vielä tuumata tuohon keskitien kulkijaa, että miellän itseni samanlaiseksi. Ei kovin kallista designia ja yhtä laillaa Ikeaa ja Ellosta joukossa.

      Poista
  4. Itse juuri purkaan tässä muuttokuormaa, käyn läpi tavaroita ja tori.fi on tullut todella tutuksi. Hirveästi on, mistä pitäisi päästä eroon ja samalla kauhistuttaa se miten paljon sitä tavaraa on oikein kertynytkin. Sama pätee vaatteisiin ja asusteisiin. Tämän ruljanssin läpi käytyäni toivon, että jatkossa olen vähän harkitsevampi kuluttajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekee hyvää pysähtyä välillä miettimään omia valintoja. Ja tuon kaiken saman kokeneena - se on kyllä käsittämätöntä, miten paljon sitä tavaraa kertyy! Tsemppiä projektiin, on onneksi kaiken vaivan arvoinen.

      Poista
  5. Hyvä postaus! Juuri tuossa mieheni kanssa muistelimme ensimmäistä yhteistä kotiamme, silloin vallalla oli sininen ja keltainen. :) Noita värejä ei meiltä löydy nykyään kuin LEGO -palikoista. Ja, seuraavassa kodissa oli Marimekko Unikko -verhoineen. No, eipä näy Marimekkoakaan kuin muutamassa Mariskoolissa. Eli, kyllä tuo maku vaan muuttuu ja mielestäni siihen on oikeuskin. Ja, toki elämäntilannekin vaikuttaa paljon hankintoihin. Opiskelijana kaikki käytetty oli tarpeen, kun ei sitä uutta ollut mahdollisuus ostaa. Ja, nykyään mennään ajatuksella, että ollaan vaikka ilman niin kauan että on mahdollisuus ostaa sitä mitä haluaa. Meillä on reilu seitsemän vuotta vanha talo jota olemme sisustaneet pikkuhiljaa, yhdistäen uutta ja vanhaa (perittyä). Sisustus ei ole koskaan valmis ja pyrimme ostamaan vain kestävää. Koululaisten huoneet kun keväällä laitoimme kokonaan uudestaan, oli ajatuksena se, että voivat vaikka ottaa mukaansa kun lähtevät kotoa.
    Nykyään harvemmin tulee ostettua mitään heräteostosta, kaikki on harkittua ja ns pitkäikäistä.
    Tsemppiä uuteen projektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi, noine nostalgisine muistoinesi aloin itsekin miettiä, miltä meidän kodeissa on aina milloinkin näyttänyt. :D Ja "värit" on täälläkin karsiutuneet minimiin. Samanlaisia ajatuksia sisustuksen suhteen muutenkin.

      Poista
  6. Hei Hanna! Tuo tv-taso sekä toinen taso postauksessasi ovat tosi kivan näköiset! Mitä sarjaa ne ovat ja mistä olette ne ostaneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anna-K! Ne on kuule Ikeasta molemmat tasot. Sarja on nimeltään Bestå. Ellen väärin muista niin vastaavanlaisia moduuleita itse koottuina on edelleen saatavissa. :)

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |