ARJEN KESKELLÄ

Voi miten olenkaan kaivannut tänne blogin puolelle. Arki-illat vierähtävät siivillä, kun ensin kiirehdit töistä viemään lapsia harjoituksiin ja pikaisten kotitöiden kautta iltapuuhat, hetki sohvalla sosiaalista mediaa selaillen, kunnes silmäluomet alkavat painaa ja on pakko antaa periksi. Asiaakin olisi ja paljon, joten ajattelin koota mielen päällä olevia ajatuksia jäätä rikkomaan.


Ensinnäkin tuntuu, että olen auttamatta myöhässä joulun kanssa ja oikeastaan vähän kaiken kanssa (siitä kertonee esimerkiksi postauksen kuvat, jotka ovat tosin viime viikonlopulta, mutta eivät juuri viittaa marraskuuhun). Vielä viikko sitten koko joulumieli oli kadoksissa ja ajattelin, että olen taatusti viimeinen koristelemaan kotini jouluksi. Kiireessä oma mieli teki tepposet ja huomasin, että olimme ensimmäinen talo kotikadullamme, kenen pihasta löytyi jouluvalot. Näitä valoja tarvinnee vielä hienosäätää, sillä 80 led -valoa kahden rinnan korkuisen rungollisen pallotuijan ympärillä on aavistuksen liian amerikkalainen viritelmä makuuni jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.



Joulun ohella haluan kertoa teille, että osallistuin viime viikolla ravintovalmentaja Paula Heinosen luennolle. Onko täällä muita Paulan luennoille osallistuneita? Oli erittäin kekseliästä syödä pikaruoka-ateria juuri edellisenä iltana, koska kuten arvata saattaa, tuntuu prosessoitu ruoka hetken aikaa maailman luokan virheeltä. Minusta ei missään nimessä saa hifistelijää ruuan suhteen, sillä arvostan myös ruuan helppoutta. Vahvan jäljen Paulan ohjeet kuitenkin jättivät, sillä huomaan aktiivisesti kiinnittäväni huomiota valintoihin kaupassa ja siihen, että saamme lasten kanssa esimerkiksi tarvittavat vitamiinit. Nämä ravitsemusasiat ovat olleet pinnalla meidän perheessä oikeastaan koko syksyn, joten ehkäpä kirjoitan niistä vielä tarkemmin lisää.


Syksyn hektisenä viikkoina päätimme laittaa kolmannen talon rakennusprojektin hetkeksi hyllylle. Emme arkkitehdin piirtämistä kuvista löytäneet oikein sitä punaista lankaa, millaisen talosta haluamme ja tämän vuoksi päätettiin ottaa aikalisä. Pakon edessä luovuus kärsi. Tällä hetkellä koko talon rakentaminen on yksi iso kysymysmerkki, sillä tämä nykyinen talo rappauksineen aiheuttaa edelleen murheita ja mieheni on saanut opiskelupaikan Tampereelta! Hän aloittaa tammikuussa opinnot työnohella. Arki tulee siis muuttumaan jonkin verran. Silti ajatuksesta rakentaa uusi koti en halua luopua. Tontti on hyvä ja se mahdollistaa jo monta sellaista asiaa, mitä tämä tontti ei mahdollistanut. Ehkäpä tässä nyt päällimmäiset ajatukset menneiltä viikoilta. Hyvää viikonloppua itse kullekin!

// I've missed writing my blog. Here's a few things what's been going on in my life past weeks. 

2 kommenttia

  1. Pieni aikalisä voi olla ihan paikallaan. Vaikka olette rakentamisen suhteen jo melkoisia konkareita, ei sen läpi vieminen kuitenkaan ole mikään "helppo nakki". Teillä on varmasti ohjelmaa riittävästi ilman projektiakin...ja onnittelut isännälle opiskelujen johdosta. Elämässä pitää olla haaveita ja on hienoa päästä toteuttamaan niitä...Mukavaa marraskuun viimeisiä päiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. :) Ja juuri noin. Se paljon vaikuttaakin, että ollaan rakennettu jo kaksi taloa. Osaa kiinnittää huomiota asioihin, joihin ei ensimmäistä taloa rakentaessa osannut. Ja mikään toiseksi paras vaihtoehto ei käy. ;) Mies kiittää ja kumartaa myös.

      Poista