AITOA VAI EI?

Hei! Halusin itsekin ottaa kantaa tällä hetkellä keskustelua herättäneeseen aiheeseen, onko aitous katoamassa blogimaailmasta. Keskustelu on alkujaan Suvilta, Valkoinen Harmaja -blogista, joka pohti tekstissään, onko blogien ammattimaistuminen rokottanut niistä aiemmin välittynyttä aitoutta ja rentoutta. Ymmärrän huolenaiheen. Nykyään blogit ovat kaupallistuneet, valokuvat useimmiten hyvin hiottuja, asukokonaisuudet mietittyjä, asetelmat harkittuja.

Itse ajattelen, että jokainen tykkää tehdä ja kirjoittaa blogiaan tyylillään. Tämä harrastus vaatii yllättävän paljon aikaa, ja tämän tekeminen muuta kuin omasta halusta tuntuu epäaidolta, jonka uskon, että lukijatkin huomaavat. Toisaalta ajattelen blogien laajaa kirjoa myös rikkautena, jokaiselle lukijalle löytyy jotakin. Päätökseni kirjoittaa sisustuspainotteista blogia on oma valintani. Muu perhe-elämä näkyy vähemmän blogissa ja kuvat ovat useimmiten juurikin niitä siloiteltuja versioita. Mutta se on minun valintani ja koen, että se ei ole keneltäkään toiselta pois.

Blogini on minulla arjen pakopaikka, hyvänmielen lähde, kauniiden asioiden tyyssija. Se mihin saan purkaa kaiken naisellisen, välillä vähän turhamaisenkin hömpötyksen, jakaessani talouteni kolmen miespuolisen henkilön kanssa. Ja sisustaminen, se on minulle terapiaa ja vastapainoa pyykkikasoille, ruuanlaitolle, työlle, lasten kasvattamiselle ja parisuhteelle. Ehkä nyt ymmärrätte, miksi tässä blogissa ei nähdä tiskivuoria pöydällä, hiekkaisia kenkiä eteisessä tai miehen raksavaatteita kodinhoitohuoneen lattialla. Sillä kyllä - meilläkin eletään ihan oikeaa elämää, mihin sisältyy nuo mainitsemani asiat, mutta ne vain eivät näy täällä, koska en niin halua. Joskus tietysti voin raapaista pintaa syvemmältä, silloin kun siltä tuntuu.

Bloggaaminen on keinoni rentoutua, vaikka se joskus kasaakin paineita. Pedantti luonteeni ei anna kuitenkaan periksi julkaista mitä tahansa ja sen vuoksi julkaistut postaukset käyvät yleensä läpi vähän turhankin tiukan seulan. Haluaisin päivittää blogiani paljon useammin kuin ehdin ja sen vuoksi panostan mieluummin laatuun kuin määrään. Koska en tee tätä työkseni, yritän säilyttää rennon otteen ja muistaa, että tämän on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä, niin lukijalle kuin minulle itsellenikin.    

LUOTTOTUOTE ESTÉE LAUDER DAY WEAR MOISTURIZER

Tässä on valmisteilla muutama isompi postaus koskien muun muassa kotimme valaistusta. Tänään teki mieli käsitellä kuitenkin jotain kevyempää aihetta ja päätin kertoa teille muutama viikko sitten tekemästäni superlöydöstä. Tämä kauneudenhoitotuote on muodostunut lyhyessä ajassa yhtä tärkeäksi minulle kuin pyykinpesukone perheenäidille! Kyseessä on Estée Lauderin Day Wear Multi-protection Anti-Oxidant Sheer Tint Release Moisturizer. En yleensä ole mikään hifistelijä, mitä tulee kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon. Suurin syy lienee se, että kallistaakaan tuotteesta ei ikinä tiedä, mitä rahalla lopulta saa. Toiseksi käytän työssäni meikkiä hyvin vähän, koska käyn päivän aikana usein esimerkiksi uimassa, jolloin huolellinen meikkaaminen on turhaa. Markettimerkkien ripsiväri, kulmakynä ja huulirasva kuuluvat jokapäiväiseen ehostukseen, mutta kasvoille olen kaivannut kosteusvoidetta, joka samalla tasoittaisi ihoa olematta liian peittävä.

Sain tämän Estée Lauderin voiteen kokeiluun ensin työkaveriltani, joka oli ihastunut tuotteeseen. Kuten arvata saattaa, se ei ole edullisimmasta päästä, mutta tällä kertaa voin rehellisesti sanoa, että se on joka euron arvoinen! Itse ostin omani Kutsu kauneuteen -viikolla, jolloin se oli tuntuvassa tarjouksessa. Voide on todella riittoisa ja helppo levittää. Se mukautuu ihon omaan väriin ja antaa heleän, luonnollisen lopputuloksen. Juuri omiaan päivittäiseen käyttööni ja arkea sulostuttamaan.

// I found a new life saver! This Estée Lauder moisturizer works like magic on your skin.

RAUMROMEPARIS

Helmikuun alussa samaan aikaan, kun työkaverini laskettelee Saalbachin rinteillä Itävallassa, painetaan ensimmäinen RaumRomeParis -logoa kantava kangaskassi Syväraumassa, erään omakotitalon alakerrassa. Työkaverini helsinkiläinen ystävä ihmettelee ääneen, että onko Raumalla elintaso jotenkin parempi, kun paikka kuhisee raumalaisia. Työkaverini vastaa pilke silmäkulmassa, että etkö sitten ole kuullut Raumasta, Roomasta ja Pariisista - me ollaan sellaisia kosmopoliitteja. No kosmopoliitteja tai ei, mutta siinä määrin 1980 -luvun Rauno Tuunan laulustakin tutut kaupungit jäivät erään myyntiä ja markkinointia opiskelevan jalkapallomaalivahdin mieleen, että hän päätti suunnitella niistä logon.

RaumRomeParis -logon takana on mies nimeltään Iiro Koski. Hän kertoo kuullensa fraasin ensimmäistä kertaa jo yläasteikäisenä ja sittemmin jalkapallopiireissä se on muodostunut lentäväksi lauseeksi. Aivan tyhjästä suunnittelu ei käynnistynyt, sillä Koski on aina pitänyt piirtämisestä, logojen suunnittelusta ja kirjainfonttien pyörittelystä. Ajatus tuosta fraasista logona oli hautunut pitkään, kunnes viime joulukuussa aika tuntui kypsältä saattaa työ päätökseen.

Ensiksi kolmen kaupungin nimet lyhenivät ja kansainvälistyivät kirjoitusasultaan, jonka jälkeen jokaisen kaupungin yksi kirjain muuttui graafiseksi. Rauman U-kirjain muuttui ankkuriksi, sillä se kuvastaa merikaupunkia ja laivarakennuksen pitkää perinnettä.  Pariisin A -kirjain on usein matkamuistoissa ja postikorteissa muokattu Eiffel -torniksi, niin myös tässä tapauksessa. Rooman O korvattiin roomalaisista numeroista koostuvalla kellotaululla, joka edustaa mennyttä aikaa ja kaupungin valtavaa historiallista merkitystä. Selkeyden vuoksi kaupungit rajattiin vielä ohuen kehyksen sisään. Instagramin kautta tapahtuva markkinointi ja myynti on ottanut mukavasti tuulta alleen.

Logo painettiin ensimmäisenä kangaskassiin ja sittemmin se on vilahtanut myös postikortissa. Viime viikonloppuna sain kuvattavaksi brändin toisen tuotteen, julisteen. Siinä missä esteettisesti juliste miellyttää silmääni kovasti, saa se kohdallani myös jotenkin syvemmän merkityksen. 15 vuotta Raumalla asuneena alan hiljalleen juurtua tänne ja yhteistyön myötä meiltäkin löytyy nyt vihdoin jotakin raumalaista. Keski-Suomalaisten sukujuurieni ja sitä kautta luonteenpiirteideni vuoksi olen välillä satakuntalaisten kanssa törmäyskurssilla. Esimerkiksi meren sijaan valitsen järven puhumattakaan ihmisten kadehtimisesta tai avoimuudesta. Näin sisustajan silmin klassinen, mutta moderni, mustavalkoinen ja yksinkertaisen kaunis printti on juuri näköiseni ja tämän myötä olen löytänyt jotakin raumalaista, johon voin aidosti samaistua.

TREENIKAVERINI POLAR M200

Tehdäänpä pieni loikkaus rakennusprojektin keskeltä hyvinvoinnin puolelle. Ajattelin tänään kertoa teille Polarin M200 sykemittarista, jollaiset ostimme mieheni kanssa alkuvuodesta. Mittareita, kelloja ja rannekkeita tuntuu olevan jos jonkinlaisia, joten ehkäpä tästä on apua omaa valintaa tehdessä. Aktiivisen (ringette)pelaajaurani jälkeen sykemittarin käyttö on jäänyt hyvin vähälle. Harjoittelumäärä on pienentynyt ja toisaalta en tarvitse enää samanlaista tietoa harjoitteluni vaikutuksista kuin aiemmin. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävän harjoittelun ja liikkuvan työni kaveriksi olen kaivannut kuitenkin mittaria, joka kertoo minulle aktiivisuudestani ja esimerkiksi liikkuessani sykeseurannasta.

Viime syksynä markkinoille tulleisiin mittareihin päädyimme monestakin syystä, mutta isoimpana painoi hinta suhteessa mittarin ominaisuuksiin. Musta, yksinkertaisen tyylikäs kello istuu hyvin tällaiselle klassisen tyylin edustajalle. Näytön grafiikka on kovin riisuttu, ja tässä kohdin 149 euron hinta asettaa varmasti omat rajansa. Kerätty data kannattaa purkaa Polar Flow -sovelluksessa, jossa löytyy kattavammin tietoa omasta päivittäisestä aktiivisuudesta, kävellyistä askeleista sekä kulutetuista kaloreita. Sisäänrakennettu GPS mittaa matkaa ja sovelluksessa näen esimerkiksi juoksureittini. Kellossa on ladattava akku, joka itselläni on ilman älyilmoituksia (lähettää ilmoituksen puhelimeen tulleista soitoista ja viesteistä kelloon) kestänyt yleensä viikon päivät riippuen vähän harjoittelutunneista.

Omaa käyttöäni ajatellen M200-mittarin etuja on sen vedenkestävyys ja ranteesta mitattava syke. Tottuneena kello + vyö -yhdistelmän käyttäjänä ajattelin, että onko mitattu syke riittävän tarkka? Luonnollisesti se ei vedä vertoja vyön kautta saatavalle informaatiolle, mutta työssäni se on ihan huippu, kun esimerkiksi uimaan mennessä ei erikseen tarvitse pelata vyön kanssa. Ja jos nyt jostain syystä kaipaisin tarkempaa tietoa sykkeestäni, on se saatavana lisävarusteena. Polar mainostaa mittaria juoksijoille suunniteltuna, joille löytyy myös oma Running Index (kehittyminen) ja Running Program (juoksutapahtumaan varten harjoitteleminen). Omaan harjoitteluuni kuuluu juoksun lisäksi kuntosali- ja kehonhallintaharjoittelua ja mielestäni mittari toimii yhdenlailla myös muitakin lajeja harrastaessa. Harjoittelun ominaisuuksista voin kertoa lisää myöhemmin, jos kiinnostusta riittää.

M200 seuraa aktiivisuutta ympäri vuorokauden, jolloin saan myös tietoa nukutusta yöstä. Sovelluksessa näen, miten hyvin olen kuluneen yöni nukkunut. Yöunesta on eroteltu rauhallisen ja levottoman unen määrä, ja rauhallisen unen määrä ilmoitetaan lisäksi prosentuaalisesti. Kaikkiaan siis varsin monipuolinen ja motivoiva treenikaveri.

// My new heart rate monitor Polar M200.