SEISAHTUNUT TUNNELMA

En taida olla ainoa, jonka pasmat tämä nykyinen tilanne Suomessa ja maailmalla on sekoittanut. Lasten harrastukset jäivät loppuviikolla tauolle, koulut ja päiväkodit ovat ainakin toistaiseksi vielä auki. Vaikka tätä uudenlaista arkea on eletty vasta kolme päivää tuntuu, että siitä on paljon pidempi aika, kun asiat vielä rullasivat tuttuun tapaan. Lapset ovat koko viikonlopun viettäneet aikaa kavereidensa kanssa, joten tuntuu, että tämä taitaa olla kovempi paikka meille aikuisille. Eilen olin aivan toimeton. Lieneekö sitä, että nyt kun vapaa-aikaa on riittämiin ei tiedä mistä aloittaisi. 

Koronavirus sekoitti meidän osaltamme myös muuttokuviot. Ajatuksena oli toteuttaa muutto uuteen kotiin maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta päätimme varmuuden vuoksi lykätä sitä huhtikuun puolelle. Loppukuusta olisi täytynyt pitää kaikki käyttöönottoon ja muuttoon liittyvät tarkastukset, joten vaikka tässä itse pysyisikin terveenä ei tarkkaan tiedä, miten muu toiminta kaupungin virkamiehillä on järjestetty terveystilannetta unohtamatta. Vaikka se oli aluksi kova pettymys, osaa siihen nyt jo suhtautua positiivisemmin. Aika todennäköisesti kuluu yhtä nopeasti kuin aiemminkin ja koti on valmiimpi muuttohetkellä. Ainakin listoituksia, väliovia, alakerran wc-kaluste sekä pukutilan sisustus olisivat jääneet puuttumaan jos muutto olisi toteutunut aiemmin. 

Postauksen kuvat tontilta on otettu jo tämän kuun alussa, mutta pääsette kuitenkin jyvälle, miltä siellä näyttää. Erityisen innostunut olen siitä, että materiaalivalinnat ovat osuneet nappiin. Muistan vieläkin esimerkiksi laattojen valintoihin liittyneen tuskan, mutta  taidan palata tähän tarinaan myöhemmin. 

Näissä kuvissa näette nyt yläkerran portaikon, eteisen lattialaatoituksen, keittiön takaseinän sekä yläkerran aulasta käsin näkymää. Sneak peekina tuo eteisen lattia, joka on ladottu vinoon. Havittelin siihen ensin kalanruotokuviota, mutta tähän tarkoitukseen Pukkilalta ei silloin löytynyt sopivankokoista ja -väristä laattaa. Halusin sävyn olevan samaa kuin alakerran wc:n, kodinhoitohuoneen ja pukutilan lattialaattojen. Käynti näihin tiloihin on juuri eteisestä. Myyjän ehdotuksesta valitsin selvästi isomman laattakoon, joka sitten ladottiin vinoon. Se antaa kyllä mukavasti erilaista ilmettä, mutta sointuu silti kauniisti muihin tiloihin. 

VALMIINA UUTEEN VUOTEEN?

Hei ja hyvää uuden vuoden alkua täältä. Tässä, kun istun kerrostalokotimme keittiössä ja nautin myöhäisistä aamupäivän auringonsäteistä (jotka kyllä uhkaavat vaipua pilvipeittoon), tuntuu aika pysähtyneen. Olen huomannut, että usein loman loppuessa tulee sellainen olo, että ei ole vielä valmis arkeen, mutta ei myöskään jatkamaan lomaa. Tämän postauksen kuvien värimaailma kuvaa hyvin oloani. Keikun siinä harmaalla alueella, välitilassa.

En ole oikein ehtinyt vielä niputtaa mielessäni mennyttä vuotta. Se lienee osasyy myös tähän vellovaan tunteeseen. Hurjasti saimme aikaan ja en tarkoita tässä ainoastaan talonrakennusta. Lasten koulu, perheenä yhdessä vietetty aika ja mieheni opinnot esimerkiksi - kaikki asioita, joista osaan olla kiitollinen ja onnellinen. Ensi vuodellekin on mukavia suunnitelmia, joita odottaa. Alkuvuodesta koittava muutto nyt tietysti päällimmäisenä. Mutta kaikesta tästä puuttuu se innostus, jota yleensä koen näin vuoden ensimmäisinä päivinä. Uuden alku ja se tunne, kun kaikki on mahdollista.

Eipä näitä vuosia turhaan taideta kutsua ruuhkavuosiksi. 

ITSENÄISYYSPÄIVÄN PERINNE

Hei sinne! On aika rikkoa blogin hiljaisuus. Kiireinen syksy huipentui superkiireiseksi marraskuuksi. Arkea vauhditti rakentamisen lisäksi miehen koulutyöt, vanhempainillat ja talkoovuorot. Vaikka näistä ei yksittäisinä tapauksina koulutöitä lukuun ottamatta viikkoa kohden kertynyt, kuin yksi tai kaksi menoa lisää, tuntui se heti paljon raskaammalta. Tontilla ollaan nyt siinä vaiheessa, että seinät ovat maalattu ja katot valmiit. Marraskuun suhteen se tarkoitti sitä, että piti päättää valaisinten paikat ja valaisimet, seinämateriaalit sekä niiden sävyt. Edelleen täytyisi riittää puhtia viimeistellä laattatilaukset sekä lattiamateriaali. Hommia riittää, mutta paine on onneksi lievittynyt, kun työmiehet eivät odota käsi ojossa ohjeita. 

Lienee siis selvää, että jouluvalmistelut ovat meillä vielä aivan puoli tiessä. Joulutähdet koristavat kotia, mutta pidemmälle en ole vielä ehtinyt. Kaihoten olen katsellut muiden joulukoteja tuntien vain piston sydämessäni. Aikansa kaikella, joten kyllä meilläkin kuusi pian tuodaan sisälle. Joka tapauksessa tässä kaikessa myllerryksessä Itsenäisyyspäivä ja sen perinne tai ehkäpä jopa perinteet joulupiparien teon merkeissä ovat asia, josta en tingi. Niinpä tänäänkin kokoonnutaan perheen kanssa pöytään juhla-aterialle. 

Kattauksesta löytyy niin ikään tuttuja astioita sekä monena vuonna pöytää koristanut By Lassenin Kubus -kynttiläjalka. Juju piilee kukkien valinnassa. Kävellessäni ulos kukkakaupasta ajattelin, että millainenhan lopputulos tästä syntyy, sillä harvemmin valitsen värillisiä kukkia. Tai no onhan valkoinenkin väri, mutta ymmärrätte varmasti. Sininen hortensia ja sen ympärille rakennetun kimpun hajotin pienempiin maljakoihin. Havut tuovat mukavasti talven tuntua eukalyptuksen oksien kanssa. Mielestäni kattaus on oikein onnistunut ja kaunis. Ja kuvista välittyy juuri se, mitä eniten tässä kohdin kaipaan - rauhaa ja lämpöä. Näissä tunnelmissa oikein ihanaa Itsenäisyyspäivää Suomi!

READ HOUR - PYSÄHDY SINÄKIN LUKEMAAN

Tiesitkö, että suomalaisten nuorten lukutaito on romahtanut kun samalla lukemiseen käytetty aika puolittunut? Sen vaikutus näkyy esimerkiksi syrjäytymisenä ja toisen asteen opintojen keskeytymisenä. Luetko sinä? Miten teidän perheessänne näkyy lukeminen? 

Minä olen lukenut pienestä pitäen. En tarkoita tällä nyt lukemaan oppimista, vaan lukemista - kirjat, lehdet, artikkelit, uutiset. En tiedä, onko minua varsinaisesti opetettu lukemaan kirjoja, mutta olen saanut sellaisen mallin vanhemmiltani. He ovat aina lukeneet itse paljon ja myös minulle ja veljelleni on aina luettu paljon. Tämä on periaate ja malli, jonka toivoisin siirtyvän lapsilleni, sillä vaikka elokuvat ja sarjat yhtälailla mielenkiintoisia ovatkin, ei mikään voita kirjallisuutta ja lukemisen tärkeyttä. On itse asiassa aika huolestuttavaa lukea tilastotietoa lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten lukutaidon heikkenemisestä. Lukutaito on pohja oppimiselle. Nykypäivänä lukemisesta on sitä paitsi tehty huomattavasti helpompaa esimerkiksi yleistyneiden äänikirjasovellusten myötä. Tapoja on monia. 

Perhe-elämässä elämme tällä hetkellä vaihetta, jossa nuorempi lapsistamme opettelee lukemaan aloitettuaan ensimmäisen luokan tänä syksynä. Isompi pojistamme on jo neljännellä luokalla. Hänen lukemaan oppiminen otti aikaa ja se vaati myös meiltä vanhemmilta panostusta. Uskon, että iso syy nykyään teknisesti sujuvaan lukutaitoon on se, että luimme ja luemme hänen kanssaan edelleen paljon. Joko hän lukee itsenäisesti omia kirjojaan tai sitten luemme lapsille ääneen. Tämä rutiini on otettu tiiviiksi osaksi arki-iltoja. On ihanaa, että myös nuorempi on jo sen verran iso, että voimme lukea nykyään monipuolisemmin erilaisia kirjoja. Esimerkiksi vastikään aloitin lukemaan lapsille Harry Potter -sarjan ensimmäistä osaa. Minä vetoan teihin lasten äiteihin ja iseihin - lue lapsellesi. Se on yksi parhaista asioista, jonka voit opettaa lapsellesi.

Mikä sitten on Read Hour?

Tänään sunnuntaina vietetään YK:n kansainvälistä lukutaidon päivää. Lasten ja nuorten säätiö yhdessä media ja viestintäalan toimijoiden kanssa käynnisti kaksiviikkoisen Read Hour -kampanjan, joka huipentuu tänään klo 19-20 vietettävään tuntiin, jolloin koko Suomi pysähtyy lukemaan. Read Hour -kampanjan suojelijana toimii presidentti Sauli Niinistö. Kampanjalle valittiin englannin kielinen nimi, jotta Suomi voisi esimerkillään näyttää mallia muulle maailmalle.  

PROJEKTI MIEHELLE SILMÄLASIT

Kaupallisessa yhteistyössä Specsavers Rauma

Tiedättekö tämä silmälasiprojekti on muuten tässä perheessä ollut pidempi kuin yksikään taloprojekti! Miehelläni on ollut silmälasit vuodesta 2009 ja ne ovat hänen ensimmäiset ja ainoat lasit, joiden turvin hän on sinnitellyt aina näihin päiviin asti. Siinä vaiheessa, kun sangat alkoivat hapertua käsiin ja linssit muistuttivat enemmän appelsiininkuorta kuin linssiä mieheni alkoi käyttämään enemmän piilolaseja. Täydelliseen ajankohtaan tänä kesänä osui tämä yhteistyö Rauman Specsaversin kanssa. Yhteistyön puitteissa uusittiin silmälasit, aurinkolasit vahvuuksilla sekä myös piilolinssit. Ennen kuin pääsette näkemään lopputuloksen, aloitetaan siitä, mistä aina uusien lasien hankintaprosessi alkaa eli näöntutkimuksesta.

Mieheni kohdalla selvitettiin ensin haastattelulla yleinen terveydentila sekä vanhojen linssien arvot, jotta optikko Anna Mariasik saattoi linjata hoitosuunnitelmaa. Tämän jälkeen mitattiin silmien paineet ja otettiin kuva silmänpohjasta. Näiden tutkimusten tarkoituksena on kartoittaa silmien terveydentilaa. Silmänpohjakuvien katselussa tarkastellaan visuaalisesti silmäpohjan keskeistä aluetta, jolla sijaitsevat muun muassa verkkokalvon tarkannäkemisenalue ja näköhermonpää. Mikäli kuvissa näkyy poikkeavaa, lähetetään asiakas silmälääkäriin silmien tarkempaa terveystutkimusta varten. Diagnoosit tekee aina silmälääkäri. 

Vasta näiden tutkimusten jälkeen siirryttiin siihen osaan näöntutkimusta, mikä jokaiselle on tutumpaa eli kokeilemaan erilaisia linssivahvuuksia ja selvittämään näkökykyä testitaulukon avulla. Mieheni kohdalla näön heikentyminen on ollut varsin maltillista, mutta oli todella huojentavaa kuulla, että isoja muutoksia ei ollut edelleenkään tapahtunut. Likinäön (eli -) voimakkuus oli pysynyt lähes samana. Piilolinssien käyttäjiltä on tarpeen tutkia vielä mikroskoopilla silmän pintaa vaurioiden varalta. Tämä paljasti oikeastaan sen, mitä mieheni osasikin odottaa. Silmissä on kuivumista. Osasyynä tähän on varmasti työ maanrakennusalalla, jossa hiekkapöly ja ulkoilma rasittavat silmiä. Anna suositteli kostuttavien silmätippojen käyttöä päivittäin. Anna on itse asiassa perehtynyt kuivasilmäisyyden hoitoon erikseen opiskellessaan Norjassa. 

On ihan yhtä tärkeää muistaa huolehtia silmien terveydestä siinä missä syöt terveellisesti ja pidät muutoinkin itsestäsi huolta. Näkökyky on näet sellainen ominaisuus, jonka puuttumisen toimintakykyyn huomaa usein vasta, kun sitä ei ole.

AJATUKSIA KERROSTALOASUMISESTA

Toinen kesälomapäivä menossa ja mieli on lomalla. Lomalle jääminen ei ollut tänä vuonna ihan niin mahtipontinen rutistus kuin esimerkiksi viime vuonna. Muistan poteneeni kipeää aftaa suussa parisen viikko lomani aluksi. Afta on itselleni aina merkki stressistä ja hei - tänä vuonna ei yhtäkään! Yleensä ennen lomaa iskee myös pakottava tarve tehdä kaikki rästissä olevat työt, mutta sen suhteen osasin myös ottaa rennommin. Päätin, että ei haittaa, vaikka jokunen homma tekemättä jäisikin. Nyt se oli yrityksen nettisivujen päivitys. Käyn niiden kimppuun sitten ensimmäisenä. 

Itse postauksen aiheeseen. Useampi asiakkaana kyseli menneellä viikolla, että miltä se asuminen kerrostalossa on oikein tuntunut. Kieltämättä aluksi muutto uuteen kotiin tuntui raskaalta, mutta toisaalta niinhän se aina on. Otti aikansa ennen kuin rutiinit löytyivät ja sitä myöden arki helpottui. Kaiken rakentamisen ohella näihin päiviin asti oma ja poikien arki on pysynyt melko samanlaisena. Poikien päivät ovat täyttyneet koulusta ja -esikoulusta, harrastuksista ja kavereiden kanssa touhuamisesta. Mieheni työn luonteen vuoksi keväällä ja kesällä vastuu kodin- ja lastenhoidosta on itselläni, joten vaikka emme rakentaisi taloa, hoitaisin nämä asiat silti lähes yksin. Mies sen sijaan on töiden ohella vastannut rakentamiseen liittyvistä asioista. Siinä mielessä asuminen kerrostalokodissa ei ole sen ihmeellisempää. 

Tiettyjä rajoituksia tämä 66 neliön asuntomme kuitenkin asettaa. Eniten taidan kaivata sitä, ja lapset myös, että saa astua suoraan ulko-ovesta ulos. Lasten kannalta on mukavampaa, kun on oma piha, missä pelata jalkapalloa ja sählyä. Edellisessä kodissamme oli myös sisällä tila, jossa he saivat pelata ja purkaa sadepäivinä energiaa. Itse kaipaan sitä, että voin istahtaa aurinkoon aina silloin, kun se kesällä sattuu paistamaan. Nyt pääsen nauttimaan auringonpaisteesta parvekkeella ainoastaan aamupäivisin. Naapureista en voi valittaa niin kuin joku ehkä ajattelisi. Tämä on todella hiljainen talo. Sitä en voi kyllä sanoa, että ajattelevatko naapurit samalla tavoin meistä!

Mutta jos jotakin huonoa niin myös hyvää. Erityisen innostunut olen muun muassa kierrättämisestä ja meidän talon pyykkituvasta. Kyllä, ne on ne pienet asiat, jotka tekevät onnelliseksi. Vastapäätä ulko-ovea löytyy pitkä rivi erilaisia jäteastioita. Ainoastaan ongelmajäte täytyy kuljettaa erikseen johonkin. Pyykkituvasta löytyy sekä pesukone, kuivausrumpu kuin kuivaushuonekin. Esimerkiksi lakanoiden vaihtopäivänä kuivaushuone on erityisen näppärä, kun ei tarvitse ahtaa märkää pyykkiä sisälle huoneistoon. Niin ja voi nukkua huoletta ikkuna auki yöt, sillä viidenteen kerrokseen asti ei lennä hyttyset eikä liioin muutkaan hyönteiset. Yhteenvetona voisi sanoa, että kyllä se asuminen näinkin sujuu, mutta on se omakotitalokin aika kiva juttu vaan. 

RAKENNUSALA - PALJON TYHJIÄ LUPAUKSIA?

Jos joku on viime viikkojen aikana lyönyt kapuloita rattaisiin niin se on tuo talon rakentaminen. Omaan piikkiin voi laittaa sen, että soudettiin ja huovattiin kodin pohjapiirustuksen kanssa järjettömän kauan. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman tarinan. Rakennusluvan vireille laittaminen osui juuri ennen muuttoa, jonka vuoksi terävin huomioi maanrakennustöiden aloituksesta viivästyi. Luotimme tässä kohtaa edellisten talojen pohjatöiden tekijöihin, jonka takia olimmekin yhtä kysymysmerkkiä, kun kumpikaan ei ehtinyt enää kiireiltään meitä auttamaan.

Ensimmäistä kertaa olimme tilanteessa, jossa jouduimme pyytämään tarjouksia ulkopuolisilta tekijöiltä. Tarkennan vielä, että tässä kohtaa puhun siis maanrakennustöistä eli pintamaan kuorimisesta, louhinnasta ja täyttötyöstä. Pyysimme tarjoukset muutamalta eri maanrakennusyritykseltä, jotka lopulta myös saimme - useamman peräänkyselyn jälkeen. Jäin sitten miettimään, että onko rakennusalalla jotenkin hyväksyttävää, että jos lupaat tulla tontille tarkastamaan työmaan tarjousta varten ja sitten tekemään itse tarjouksen, ei asiakkaalle tarvitse ilmoittaa, vaikka et pääse tai ehdi tekemään tarjousta? Saati se, että lupaat tehdä työn, mutta viikkoa myöhemmin soitat, että et ehdikään hoitaa sovittua työtä. 

Vertaan tätä asiaa omaan työhöni ja tapaani toimia yrittäjänä. Enhän voi perua asiakkaan aikaa ilmoittamatta hänelle. Kyseessä on maksava asiakas molemmissa tapauksissa. Tällaiselle pedantille, tehdään niin kuin sovitaan -tyyppiselle henkilölle tuo saamamme kohtelu herätti alkuun ihmetystä, mutta sittemmin jo suuttumusta. Ymmärrän, että kevät on sesonkiaikaa ja työtä ilmeisesti on paljon, mutta eikö olisi rehtiä ilmoittaa, että et pääse paikalle sovittuna ajankohtana tai tarjouksen teko viivästyy. Suotavaa olisi myös opetella sanomaan suoraan ei, jos aika ei yksinkertaisesti anna periksi. Myönnän, että meillä oli myös kiire toimia tilanteessa, jonka vuoksi useampaa päivää ei voinut hukata katteettomien lupauksien odotteluun. 

Vaikka nyt meidän tapauksessa olikin kyse ainoastaan maanrakentamisesta, tämä taitanee olla yleistä myös muutoin rakennusalalla. Aika usein kuulee talonrakentajilta, että ammattimiehiä saa odottaa ja työn valmistuminen venyy. Toistaiseksi näyttää sille, että tämän kolmannen talon kohdalla mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. 

RAKASTUNUT RAUMAAN -BLOGGAAJAPÄIVÄ OSA 2

Huomenta pilviseen lauantaiaamupäivään! Nyt on aika jatkaa siitä, mihin viimeksi jäin eli viikko sitten lauantaina toteutuneeseen Rakastunut Raumaan -bloggaajapäivään. Tarkemmin ottaen otetaan suurennuslasin alle yrityskierroksen viimeiset neljä yritystä, sillä aamupäivästä ehdin jo kirjoittaa aiemmin. Löydät postauksen täältä. Kyseessä oli siis meille RAUMAblogien jäsenille suunniteltu yrityskävely. Mukana kaikkiaan oli 10 erilaista yritystä. 

Iloisesta Ihmemaasta matkamme jatkui takaisin mielestäni yhteen Vanhan Rauman todellisista sydämistä, jota Sisustustalo Kodinonneksi kutsutaan. Olen aiemminkin tehnyt sisustussuunnittelija Johanna Närvän luotsaaman monipuolisen sisustukseen ja ompelupalveluihin keskittyvän yrityksen kanssa yhteistyötä, joten paikka oli jo entuudestaan tuttu. Myymälässä poikkeaminen on kuitenkin jo itsessään niin inspiroivaa. Samanlainen tunne kuin lapsella karkkikaupassa! Täältä siirryimme torin toiselle kulmalle aivan yhtä hurmaavaan paikkaan, sillä kukat jos jokin sisutuksen ohella ovat ilo silmälleni. Kukkashop Rosassa pääaiheena olivat kukkakorut. Kauniita yhdistelmiä! Näin huomisen äitienpäivän ollessa ajankohtainen vinkkaan, että Kukkashop Rosasta voit myös tilata kukkalähetyksen. Mikä sen ihanampi tapa kuin yllättää kukilla. 

Seuraavaksi vuorossa oli Kuninkaankadun vastakkaisella puolella sijaitseva Ruokapuoti Lumo. Lumo on todellinen monialan yritys ja mielestäni kaikki tiivistyy sanaan terveys. Olipa kyseessä sitten ruoka-aineet, niiden tekoon tarvittavat välineet, kosmetiikka, ihonhoitotuotteet tai yrityksen järjestämät kurssit, luennot ja koulutukset liittyvät ne kaikki tavalla tai toisella ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Palan tätä maailmaa saimme eteemme raakakaakaojuoman muodossa. Taivaallisen hyvää ja taivaallisen terveellistä! Tämän lauseen jatkoksi tekisi mieli puida enemmänkin omia elämäntapoja ja Lumon omistaja Tero Suhosen pitämää vajaa puolen tunnin luentoa raakakaakaojuoman valmistuksesta, mutta se on jätettävä toiseen kertaan. Mielenkiintoinen maailma - sen sanon. 

Viimeisenä yrityksenä matkallemme oli listattu Wanhan Rauman putiikki Taruliina. Tai oikeammin kaksi yritystä, koska pääsimme ihastelemaan Taruliinassa myynnissä olevia Heidi A. Designin tuotteita. Heidi itse oli kertomassa meille oman tarinansa, miten elämä kuljetti Helsingin ja Italian kautta takaisin Rauman Paroalhoon. Valikoimasta löytyy niin lasten kuin naisten vaatteita sekä myös asiakkaan toiveesta suunnitellut puvut esimerkiksi erilaisiin juhliin. Heidi suunnitteli myös kaksi pukua viime vuoden Linnan juhliin. 

Suurin hypetys bloggaajapäivää kohtaan on jo hieman laantunut, mutta vieläkin voin vain ihmetellä, miten hienoja ja ainutlaatuisia yritys- ja henkilötarinoita kaupunkiimme mahtuu. Ollaan yhdessä ylpeitä kaupungistamme. 

RAKASTUNUT RAUMAAN -BLOGGAAJAPÄIVÄ

Meillä täällä Raumalla on jokusen vuoden ollut pystyssä RAUMAblogit -yhteisö, joka koostuu pääasiassa raumalaisista ja lähialueiden bloggaajista. Mukana on myös muutama Instagram-vaikuttaja. Toiminta on ollut alkuvuoteen asti hieman verkkaista, kunnes sitten päätimme yhteistuumin puhaltaa tuulta purjeisiin. Kopin tästä hommasta nappasi Rauman Yrittäjät ja niinpä eilen toteutui Rakastunut Raumaan -yrityskävely.

Me 11 bloggaajaa pääsimme tutustumaan kymmeneen eri yritykseen ja saimme kuulla huikeita tarinoita yritysten takaa. Päivä alkoi Cafe Passionista keskuspuiston laidalta. Aamiaisen lomassa kahvilan omistaja Hanna Kukkaro kertoi lyhyesti toiminnasta ja kävimme läpi päivän kulkua. Matka jatkui Syväraumaan RaumRomeParis -brändin takaa löytyvän Iiro Kosken luokse. Pääsimme näkemään ja kuulemaan juuri ne asiat, josta kaikki aikanaan alkoi. Vaikka RaumRomeParis olikin itselleni tuttu jo entuudestaan muutama vuosi sitten tehdystä yhteistyöstä, oli silti mielenkiintoista kuulla Iiron itsensä kertomana Prisman käytävällä käydystä keskustelusta ja miten se kaikki on johtanut siihen, että nyt tuo logo koristaa muun muassa polkupyörää! Hatunnoston arvoinen asia.

Seuraavaksi pääsimme tutustumaan Vanhan Rauman Specsaversiin. Uusimpia kehys- ja aurinkolasitrendejä meille esitteli yrittäjä Anna Mariasik. Erityisesti suosittelen kurkistamaan Marc Jacobs -merkin valikoiman! Eurasta kotoisin oleva Anna on kulkenut Silmäoptikot Palmulta opiskelu- ja keikkatyön kautta Specsaversille ja kunnostaa työnsä ohella huvilaa Huittisissa. Jälleen yksi erittäin inspiroiva tarina. Matka jatkui tästä lähes naapurissa majailevan Kultaseppä Laihon luo. Saanen mainostaa, että omat kihla- ja vihkisormukseni ovat juuri Petrin käsialaa! Pääsimme kurkistamaan behind the scenes -tyyppisesti kultasepän työtiloihin. 30min vierailu olisi mielestäni voinut olla kolmen tunnin kestoinen, sillä mielelläni olisin kuunnellut ja seurannut hänen työtään pidemmästi. Työ, joka tyystin poikkeaa omastani!

Päivä jatkui lounaalla Wanhan Rauman Kaffebarissa. Maukas salaatti on aina hyvä ja terveellinen valinta, mutta se sitruunan makuinen jäätee - se vasta hyvää oli! Yrittäjä Tiina Willmanin kanssa kävimme leppoisaa keskustelua Kaffebarin tarinasta ja yrityksen arvoista. Kaffebar on Raumalla tunnettu makoisista munkeistaan ja väistämättä tästä tulee mieleeni omien nuoruusvuosieni muistot Uudenkaupungin Pakkahuoneesta. Molempien toiminnan takaa löytyy vahva nainen ja salainen munkkiresepti. Vatsa sopivasti täynnä kävelimme Vanhan Rauman halki seuraavaan pitstoppiimme Iloiseen Ihmemaahan. Ja sitä liike juuri on, varsinainen Ihmemaa! Päällimmäiseksi jäivät mieleeni leivontatarvikkeet, joita ei marketit tarjoa sekä ilmapallot, joita saa nyt myös nimikoituna. Napatkaapa vinkki korvan taakse. 

Jotta tästä jäisi jotakin mieleenne, jatkan yrityskierrosta myöhemmin. En pysty mitenkään hehkuttamaan tarpeeksi, kuinka mahtavia ihmisiä saimme eilen tavata. Ihan tavallisia, mutta silti niin uniikkeja. Meillä on hieno kaupunki - kunpa vain itse muistaisimme sen. 

MUUTON JÄLKEEN

Enpä olisi uskonut, että tuo helmikuun alun postaus jäisi viimeiseksi vanhassa kodissamme. Kiirettä ei vielä helmikuussa muuton kanssa pitänyt, mutta maaliskuussa sitten sitäkin enemmän. Aika on todella kullannut muistot, sillä en ollenkaan muistanut millainen projekti vanhan kodin tyhjentäminen ja uudessa tavaroiden järjesteleminen onkaan. Ja meillä oli puuhassa vielä se etu, että vuokrakoti oli käytettävissä jo helmikuun lopusta lähtien. Ei siis mitään yhden viikonlopun supersuorittamista ollenkaan. 

Tänne uuteen kotiin sopeutuminen ei sekään aivan mutkitta sujunut. 2/4 perheestä kotiutui tänne viikossa, mutta meillä muilla on ollut hankalampaa. Uusien rutiinien luominen ja vanhoista luopuminen ei käynyt käden käänteessä. Ja kun vihdoin silti tuntui, että arki asettui uomiinsa, saimme vieraaksemme vatsataudin. Yritän aina olla kiitollinen silloin, kun arki on arkea kaikkine kiireineen, sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin jatkuvassa hälytystilassa oleminen. Enemmän kuin innostuneensa odotan uutta viikkoa. Jospa se olisi valoisampi kuin edeltäjänsä.

Arjenhallinnan ajatuksiin on vaikuttanut mieltä alentavasti myös se, että tontilla ei ole tapahtunut vielä mitään näkyvää. Tuntuu, että kaikki asiat seisovat paikoillaan. Maanrakennustöiden aloittaminen vaatii vielä hetken ilmojen lämpenemistä, jotta kaivuri pääsee aloittamaan urakkansa. Onneksi loppuviikolle lupailtiin jälleen lämpimiä säitä tämän päivän räntäsateen vastapainoksi. Toivottavasti koko pian saamme myös rakennusluvan. Talopaketti tulee tontille kesäkuun ensimmäisellä viikolla, johon ei enää liikoja aikoja ole. 

Mutta ei tämä elämä nyt yhtä melankoliaa ole kuitenkaan ollut. Mukaviakin juttuja on joukkoon mahtunut, kuten se, että meillä on täällä kodissa jo hyllyt ja taulut seinillä. Kaikkien aikojen ennätys uskoisin! 

SUORITTAJAN OIVALLUKSIA JA ARVONNAN VOITTAJA

Viikonloppu kääntyi yhtä nopeasti sunnuntai-iltaan kuin alkoikin. Olen yleensä nämä sunnuntain tunnit käyttänyt liikkumiseen ja itsestäni huolta pitämiseen. Omatunto jo hiukan kolkutteli, kun valitsin seurakseni lenkkikenkien sijaan läppärin, mutta yhtä kaikki hyvän fiiliksen tämäkin tuo.

Olen tässä alkuvuonna pyöritellyt mielessäni ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia usemmaltakin kantilta. Suurelta osin tämä juontaa juurensa varmasti työstä, sillä ihan näinä viikkoina saan valmiiksi kivunhoidon erikoistumiskoulutuksen. Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi (sarkasmia), saan toivon mukaan jatkaa opintoja psykofyysisellä puolella vielä tässä kevään aikana. Koulutuksen myötä olen oppinut, että pitäisi keskittyä oikeasti niihin asioihin, jotka tekevät onnelliseksi ja joiden tekeminen tuo iloa sekä niihin ihmisiin, joiden seurasta nautit. Näillä asioilla on fysiologisestikin iso merkitys!

Suorittaja -minältäni on kestänyt yllättävän kauan oivaltaa, että aina ei täydy olla tekemässä jotakin. On siis sallittua vetäytyä sohvalle katsomaan lempi tv-ohjelmaa silloin kuin se on mahdollista tai laittaa se pyykkikone vasta huomenna päälle. Aina ei tarvitse imuroida listojen päällisiä ja pölyt voi hyvin jollakin viikkoa jättää pyyhkimättä. Olen oppinut ymmärtämään, että siitä ei saa sulkaa hattuun, kun on päivän päätteeksi niin puhki, että ei jaksa edes pestä hampaita. Keneltäkään ei ole pois jos välillä vähän oikaisee.

Olen tietoisesti tänä vuonna lisännyt liikuntaa. Oma aika on töiden, opiskeluiden ja perhe-elämän kannalta kortilla, mutta ne kerrat, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu käytän yleensä hyväksi. Viikoittainen juoksulenkki on mielen toiminnalle elinehto, mutta olen huomannut, että yksi kuntosalikerta ja venyttely alkavat nekin tuntua tärkeiltä. Aina ei tarvitse tulla edes hiki, että olo tuntuisi liikunnan jälkeen paremmalta.

Ja sitten: Sodastream -arvonta on päättynyt. En suinkaan unohtanut asiaa, mutta en vain aiemmin joutanut tänne kertomaan teille voittajaa. Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Ellen. Olen laittanut sinulle sähköpostia asiasta. Onnea voittajalle!

PAKETOINTIPAJA JA ISOÄITI, KERRO MINULLE -KIRJAVINKKI

Joululoma on vihdoin täällä! Aivan yhtä leppoisasti ei ole tämä loman aloitus sujunut kuin olisin toivonut, sillä lahjojen hankinta jäi hieman viime tippaan. Tätä stressiä onneksi lievitti se, että tiesimme mieheni kanssa, mitä kenellekin ostamme. Paketointipuuhat ovatkin sitten olleet kiven takana, koska lapset parveilevat uteliaina ympärillä aina, kun kaivan lahjapaperit esille. Muu porukka lähti nyt ulkojäille, joten tässä on sopiva hetki viimeistellä paketit ennen kuin paketointipaja siirtyy myös loman viettoon. 

Jos joltakin uupuu vielä lahja niin kerronpa teille viime hetken vinkin! Me ostimme mieheni äidille Isoäiti, kerro minulle -kirjan. Tätä kirjaa on saatavana myös äidille, isälle ja isoisälle. Tarkoituksena on, että lahjan saaja kertoo kirjan sivuilla oman elämäntarinansa lapsuudesta nykypäivään. Luulenpa, että jokainen lähisukulaiseni tulee tällaisen kirjan jossakin vaiheessa saamaan, sillä tämä on varsin ihana tapa kerätä talteen muistoja jälkipolville luettavaksi. Tätä Elma van Vlietin kirjoittamaa kirjasarjaa myy ainakin Suomalainen kirjakauppa. 

Mutta nyt lumisten lentosuukkojen kera rauhallista joulua juuri sinulle! Pysähdytään hetkeksi.