Minun piti alun perin kirjoittaa makuuhuoneen sisustuksesta, mutta tämän päiväisen parturini kanssa käymäni keskustelun jälkeen päätin vaihtaa aihetta lennosta. Pohdimme nimittäin yhdessä, kuinka meikkaaminen on nykyään rajoittunut ripsi- ja kulmaväriin, korujen käyttö korva- ja kaulakoruun sekä farkut jopa viikonloppuisin verkkareihin. Kohtalotovereita?
Aina puhutaan, että ruuhkavuodet ja arki vievät mennessään. Itse olen tähän asti mielestäni selvinnyt ja jaksanut hyvin, vaikka elämä ei ole tai pitäisi olla selviämistä tai jaksamista. Oli ruuhkavuodet tai ei niin ikinä aika ei riitä kaikkeen. Mielestäni olen ottanut ja saanut aikaa itselleni, kiitos mieheni ja lasten isovanhempien. Ja toki nyt pihapiirissämme on paljon leikkikavereita eikä lasten jokaista askeltakaan tarvitse enää seurata.
Mutta kyllä vain yhdessä asiassa olen antanut periksi tai sen jopa osittain kadottanut ja se on naisellisuuteni. Päivätyössäni kuljen treenivaatteissa ja meikkaaminen juurikin kulma- ja ripsivärin lisäksi on turhaa, sillä lähes joka päivä käyn uimassa. Mutta sama jatkuu myös usein viikonloppuisin. Toisaalta en ole koskaan ollut mikään todella ahkera hiusten laittaja tai meikkaaja, mutta pieni simppeli ehostus on kuulunut kuvaan.
Sen sijaan tänään parturissa havahduin, että koska olen viimeksi käyttänyt rannekorua tai laittanut luomiväriä juhlia lukuun ottamatta? Tai käyttänyt hametta? Ehkäpä olisi taas korkea aika. Nämä kun eivät vaadi suurta panostusta. On eri asia tietysti jos moinen ei kiinnostaisi. Mutta minulle itsestä huolehtiminen rannekorua myöten tuo sitä pientä hohtoa ja kauneutta arjen keskelle. Sitä mikä auttaa jaksamaan.