TAMMIKUU TONTILLA


Tammikuu on yleensä tuntunut tavattoman pitkälti kuukaudelta, mutta kuinka ollakaan täällä se sujahti oli melko nopeaan. Vaikka arki tuntui pieneltä peikolta vielä loppiaisena, ei se sitä enää viikkoa myöhemmin ollut. Tammikuu on ollut monella tapaa kiireinen, kuten odotettavissa oli, mutta toisaalta joukkoon on mahtunut myös mukavia odottamattomia juttuja. Esimerkiksi tänään molemmat lapset viettivät harvinaista vapaailtaa harrastuksista ja suuntasimme koko perhe kahvilaan vuoden ensimmäisille laskiaispullille. Pieni, mutta merkityksellinen asia arjessa.


Tammikuu tontilla on tuonut paljon näkyviä muutoksia. Ensinnäkin keittiö alkaa hahmottua. Keittiötoimittajaksi valitsimme Puustellia aiempien taloprojektien tapaan. Kuvan ulkopuolella oikealla sijaitsevasta niemekkeestä puuttuu liesi, johon odottelemme hormiliitosta. Kuvissa vilahtaa myös takka. Sen paikkaa olisin halunnut vielä viime kädessä muuttaa, mutta asennettujen lattialämmitysputkien ja kattotuolien vuoksi paikan vaihtaminen ei enää onnistunut. Tuohon kohtaan Nordpeisin Monaco tuntuu aavistuksen massiiviselta, mutta voi miten muuten ihastelenkaan takan muotokieltä.


Myös yläkertaan johtavat portaat ovat nyt asennettu. Päädyimme hankkimaan portaat Kastellin yhteistyökumppanilta Tähtiportaalta. Kuvien rakennusajan portaista saa idean värimaailmasta, sillä päädyimme lopulta tammen värisiin askelmiin ja mustaan runkoon. Tässä mielessä sisustus poikkeaa aika tavalla edellisestä kodista. Takan juuressa nököttää myös kasa laattoja, joita nyt paraikaa talolla urakoidaan seiniin. Palaan näihin valintoihin varmasti myöhemmin vielä, mutta kuten kuvista näkyy, marmorikuvio on vieläkin mieleinen. Valkoinen marmorilaatta tulee alakertaan, yläkertaan sitten harmaa. Itse asiassa harmaan marmorilaatan valitsin sokkona Pukkilan sivuilta. Ehdin jännittää aivan turhaan, sillä valinta osui nappiin. En malta odottaa, että näen lopputuloksen!

VALMIINA UUTEEN VUOTEEN?


Hei ja hyvää uuden vuoden alkua täältä. Tässä, kun istun kerrostalokotimme keittiössä ja nautin myöhäisistä aamupäivän auringonsäteistä (jotka kyllä uhkaavat vaipua pilvipeittoon), tuntuu aika pysähtyneen. Olen huomannut, että usein loman loppuessa tulee sellainen olo, että ei ole vielä valmis arkeen, mutta ei myöskään jatkamaan lomaa. Tämän postauksen kuvien värimaailma kuvaa hyvin oloani. Keikun siinä harmaalla alueella, välitilassa.

En ole oikein ehtinyt vielä niputtaa mielessäni mennyttä vuotta. Se lienee osasyy myös tähän vellovaan tunteeseen. Hurjasti saimme aikaan ja en tarkoita tässä ainoastaan talonrakennusta. Lasten koulu, perheenä yhdessä vietetty aika ja mieheni opinnot esimerkiksi - kaikki asioita, joista osaan olla kiitollinen ja onnellinen. Ensi vuodellekin on mukavia suunnitelmia, joita odottaa. Alkuvuodesta koittava muutto nyt tietysti päällimmäisenä. Mutta kaikesta tästä puuttuu se innostus, jota yleensä koen näin vuoden ensimmäisinä päivinä. Uuden alku ja se tunne, kun kaikki on mahdollista.

Eipä näitä vuosia turhaan taideta kutsua ruuhkavuosiksi.