RAKENNUSALA - PALJON TYHJIÄ LUPAUKSIA?


Jos joku on viime viikkojen aikana lyönyt kapuloita rattaisiin niin se on tuo talon rakentaminen. Omaan piikkiin voi laittaa sen, että soudettiin ja huovattiin kodin pohjapiirustuksen kanssa järjettömän kauan. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman tarinan. Rakennusluvan vireille laittaminen osui juuri ennen muuttoa, jonka vuoksi terävin huomioi maanrakennustöiden aloituksesta viivästyi. Luotimme tässä kohtaa edellisten talojen pohjatöiden tekijöihin, jonka takia olimmekin yhtä kysymysmerkkiä, kun kumpikaan ei ehtinyt enää kiireiltään meitä auttamaan.

Ensimmäistä kertaa olimme tilanteessa, jossa jouduimme pyytämään tarjouksia ulkopuolisilta tekijöiltä. Tarkennan vielä, että tässä kohtaa puhun siis maanrakennustöistä eli pintamaan kuorimisesta, louhinnasta ja täyttötyöstä. Pyysimme tarjoukset muutamalta eri maanrakennusyritykseltä, jotka lopulta myös saimme - useamman peräänkyselyn jälkeen. Jäin sitten miettimään, että onko rakennusalalla jotenkin hyväksyttävää, että jos lupaat tulla tontille tarkastamaan työmaan tarjousta varten ja sitten tekemään itse tarjouksen, ei asiakkaalle tarvitse ilmoittaa, vaikka et pääse tai ehdi tekemään tarjousta? Saati se, että lupaat tehdä työn, mutta viikkoa myöhemmin soitat, että et ehdikään hoitaa sovittua työtä. 

Vertaan tätä asiaa omaan työhöni ja tapaani toimia yrittäjänä. Enhän voi perua asiakkaan aikaa ilmoittamatta hänelle. Kyseessä on maksava asiakas molemmissa tapauksissa. Tällaiselle pedantille, tehdään niin kuin sovitaan -tyyppiselle henkilölle tuo saamamme kohtelu herätti alkuun ihmetystä, mutta sittemmin jo suuttumusta. Ymmärrän, että kevät on sesonkiaikaa ja työtä ilmeisesti on paljon, mutta eikö olisi rehtiä ilmoittaa, että et pääse paikalle sovittuna ajankohtana tai tarjouksen teko viivästyy. Suotavaa olisi myös opetella sanomaan suoraan ei, jos aika ei yksinkertaisesti anna periksi. Myönnän, että meillä oli myös kiire toimia tilanteessa, jonka vuoksi useampaa päivää ei voinut hukata katteettomien lupauksien odotteluun. 

Vaikka nyt meidän tapauksessa olikin kyse ainoastaan maanrakentamisesta, tämä taitanee olla yleistä myös muutoin rakennusalalla. Aika usein kuulee talonrakentajilta, että ammattimiehiä saa odottaa ja työn valmistuminen venyy. Toistaiseksi näyttää sille, että tämän kolmannen talon kohdalla mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. 

RAKASTUNUT RAUMAAN -BLOGGAAJAPÄIVÄ OSA 2

Huomenta pilviseen lauantaiaamupäivään! Nyt on aika jatkaa siitä, mihin viimeksi jäin eli viikko sitten lauantaina toteutuneeseen Rakastunut Raumaan -bloggaajapäivään. Tarkemmin ottaen otetaan suurennuslasin alle yrityskierroksen viimeiset neljä yritystä, sillä aamupäivästä ehdin jo kirjoittaa aiemmin. Löydät postauksen täältä. Kyseessä oli siis meille RAUMAblogien jäsenille suunniteltu yrityskävely. Mukana kaikkiaan oli 10 erilaista yritystä. 


Iloisesta Ihmemaasta matkamme jatkui takaisin mielestäni yhteen Vanhan Rauman todellisista sydämistä, jota Sisustustalo Kodinonneksi kutsutaan. Olen aiemminkin tehnyt sisustussuunnittelija Johanna Närvän luotsaaman monipuolisen sisustukseen ja ompelupalveluihin keskittyvän yrityksen kanssa yhteistyötä, joten paikka oli jo entuudestaan tuttu. Myymälässä poikkeaminen on kuitenkin jo itsessään niin inspiroivaa. Samanlainen tunne kuin lapsella karkkikaupassa! Täältä siirryimme torin toiselle kulmalle aivan yhtä hurmaavaan paikkaan, sillä kukat jos jokin sisutuksen ohella ovat ilo silmälleni. Kukkashop Rosassa pääaiheena olivat kukkakorut. Kauniita yhdistelmiä! Näin huomisen äitienpäivän ollessa ajankohtainen vinkkaan, että Kukkashop Rosasta voit myös tilata kukkalähetyksen. Mikä sen ihanampi tapa kuin yllättää kukilla. 


Seuraavaksi vuorossa oli Kuninkaankadun vastakkaisella puolella sijaitseva Ruokapuoti Lumo. Lumo on todellinen monialan yritys ja mielestäni kaikki tiivistyy sanaan terveys. Olipa kyseessä sitten ruoka-aineet, niiden tekoon tarvittavat välineet, kosmetiikka, ihonhoitotuotteet tai yrityksen järjestämät kurssit, luennot ja koulutukset liittyvät ne kaikki tavalla tai toisella ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Palan tätä maailmaa saimme eteemme raakakaakaojuoman muodossa. Taivaallisen hyvää ja taivaallisen terveellistä! Tämän lauseen jatkoksi tekisi mieli puida enemmänkin omia elämäntapoja ja Lumon omistaja Tero Suhosen pitämää vajaa puolen tunnin luentoa raakakaakaojuoman valmistuksesta, mutta se on jätettävä toiseen kertaan. Mielenkiintoinen maailma - sen sanon. 


Viimeisenä yrityksenä matkallemme oli listattu Wanhan Rauman putiikki Taruliina. Tai oikeammin kaksi yritystä, koska pääsimme ihastelemaan Taruliinassa myynnissä olevia Heidi A. Designin tuotteita. Heidi itse oli kertomassa meille oman tarinansa, miten elämä kuljetti Helsingin ja Italian kautta takaisin Rauman Paroalhoon. Valikoimasta löytyy niin lasten kuin naisten vaatteita sekä myös asiakkaan toiveesta suunnitellut puvut esimerkiksi erilaisiin juhliin. Heidi suunnitteli myös kaksi pukua viime vuoden Linnan juhliin. 


Suurin hypetys bloggaajapäivää kohtaan on jo hieman laantunut, mutta vieläkin voin vain ihmetellä, miten hienoja ja ainutlaatuisia yritys- ja henkilötarinoita kaupunkiimme mahtuu. Ollaan yhdessä ylpeitä kaupungistamme. 

RAKASTUNUT RAUMAAN -BLOGGAAJAPÄIVÄ


Meillä täällä Raumalla on jokusen vuoden ollut pystyssä RAUMAblogit -yhteisö, joka koostuu pääasiassa raumalaisista ja lähialueiden bloggaajista. Mukana on myös muutama Instagram-vaikuttaja. Toiminta on ollut alkuvuoteen asti hieman verkkaista, kunnes sitten päätimme yhteistuumin puhaltaa tuulta purjeisiin. Kopin tästä hommasta nappasi Rauman Yrittäjät ja niinpä eilen toteutui Rakastunut Raumaan -yrityskävely.


Me 11 bloggaajaa pääsimme tutustumaan kymmeneen eri yritykseen ja saimme kuulla huikeita tarinoita yritysten takaa. Päivä alkoi Cafe Passionista keskuspuiston laidalta. Aamiaisen lomassa kahvilan omistaja Hanna Kukkaro kertoi lyhyesti toiminnasta ja kävimme läpi päivän kulkua. Matka jatkui Syväraumaan RaumRomeParis -brändin takaa löytyvän Iiro Kosken luokse. Pääsimme näkemään ja kuulemaan juuri ne asiat, josta kaikki aikanaan alkoi. Vaikka RaumRomeParis olikin itselleni tuttu jo entuudestaan muutama vuosi sitten tehdystä yhteistyöstä, oli silti mielenkiintoista kuulla Iiron itsensä kertomana Prisman käytävällä käydystä keskustelusta ja miten se kaikki on johtanut siihen, että nyt tuo logo koristaa muun muassa polkupyörää! Hatunnoston arvoinen asia.


Seuraavaksi pääsimme tutustumaan Vanhan Rauman Specsaversiin. Uusimpia kehys- ja aurinkolasitrendejä meille esitteli yrittäjä Anna Mariasik. Erityisesti suosittelen kurkistamaan Marc Jacobs -merkin valikoiman! Eurasta kotoisin oleva Anna on kulkenut Silmäoptikot Palmulta opiskelu- ja keikkatyön kautta Specsaversille ja kunnostaa työnsä ohella huvilaa Huittisissa. Jälleen yksi erittäin inspiroiva tarina. Matka jatkui tästä lähes naapurissa majailevan Kultaseppä Laihon luo. Saanen mainostaa, että omat kihla- ja vihkisormukseni ovat juuri Petrin käsialaa! Pääsimme kurkistamaan behind the scenes -tyyppisesti kultasepän työtiloihin. 30min vierailu olisi mielestäni voinut olla kolmen tunnin kestoinen, sillä mielelläni olisin kuunnellut ja seurannut hänen työtään pidemmästi. Työ, joka tyystin poikkeaa omastani!


Päivä jatkui lounaalla Wanhan Rauman Kaffebarissa. Maukas salaatti on aina hyvä ja terveellinen valinta, mutta se sitruunan makuinen jäätee - se vasta hyvää oli! Yrittäjä Tiina Willmanin kanssa kävimme leppoisaa keskustelua Kaffebarin tarinasta ja yrityksen arvoista. Kaffebar on Raumalla tunnettu makoisista munkeistaan ja väistämättä tästä tulee mieleeni omien nuoruusvuosieni muistot Uudenkaupungin Pakkahuoneesta. Molempien toiminnan takaa löytyy vahva nainen ja salainen munkkiresepti. Vatsa sopivasti täynnä kävelimme Vanhan Rauman halki seuraavaan pitstoppiimme Iloiseen Ihmemaahan. Ja sitä liike juuri on, varsinainen Ihmemaa! Päällimmäiseksi jäivät mieleeni leivontatarvikkeet, joita ei marketit tarjoa sekä ilmapallot, joita saa nyt myös nimikoituna. Napatkaapa vinkki korvan taakse. 


Jotta tästä jäisi jotakin mieleenne, jatkan yrityskierrosta myöhemmin. En pysty mitenkään hehkuttamaan tarpeeksi, kuinka mahtavia ihmisiä saimme eilen tavata. Ihan tavallisia, mutta silti niin uniikkeja. Meillä on hieno kaupunki - kunpa vain itse muistaisimme sen.