PAKETOINTIPAJA JA ISOÄITI, KERRO MINULLE -KIRJAVINKKI

Joululoma on vihdoin täällä! Aivan yhtä leppoisasti ei ole tämä loman aloitus sujunut kuin olisin toivonut, sillä lahjojen hankinta jäi hieman viime tippaan. Tätä stressiä onneksi lievitti se, että tiesimme mieheni kanssa, mitä kenellekin ostamme. Paketointipuuhat ovatkin sitten olleet kiven takana, koska lapset parveilevat uteliaina ympärillä aina, kun kaivan lahjapaperit esille. Muu porukka lähti nyt ulkojäille, joten tässä on sopiva hetki viimeistellä paketit ennen kuin paketointipaja siirtyy myös loman viettoon. 

Jos joltakin uupuu vielä lahja niin kerronpa teille viime hetken vinkin! Me ostimme mieheni äidille Isoäiti, kerro minulle -kirjan. Tätä kirjaa on saatavana myös äidille, isälle ja isoisälle. Tarkoituksena on, että lahjan saaja kertoo kirjan sivuilla oman elämäntarinansa lapsuudesta nykypäivään. Luulenpa, että jokainen lähisukulaiseni tulee tällaisen kirjan jossakin vaiheessa saamaan, sillä tämä on varsin ihana tapa kerätä talteen muistoja jälkipolville luettavaksi. Tätä Elma van Vlietin kirjoittamaa kirjasarjaa myy ainakin Suomalainen kirjakauppa. 

Mutta nyt lumisten lentosuukkojen kera rauhallista joulua juuri sinulle! Pysähdytään hetkeksi. 

JOULU ON TUNNE

Enää viisi yötä jouluun! Joulukuu on tänä vuonna kulunut mielestäni jotenkin ennätyksellistä vauhtia. Tietysti päiviä ovat jouduttaneet loppuvuoden työkiireet, pikkujoulut, lasten harrastukset, joulujuhlat sekä jouluvalmistelut. Sisustusbloggaajaporukkamme joulukuun haasteesta vastaa Kerttu Modernisti Kodikas -blogista. Vaikka itse en ole ehtinyt fiilistellä joulua blogin puolella ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut, koin silti tärkeäksi etsiä tämän postauksen kirjoittamiseen aikaa. Kerttu näet pyysi meitä pohtimaan millainen on kaunis ja kohtuullinen joulu? Ajatuksena tässä on herättää meidät miettimään voisiko joulu olla muutakin kuin yksi suuri kulutusjuhla. 

Meidän perheessä, siis silloin kun itse vielä olin lapsi, ei joulu ole mielestäni ikinä ollut rahallisesti ison panostuksen takana. Tai sellainen mielikuva minulla on. Joulukuusi koristeltiin maltillisesti ja siinä roikkuivat tutut koristeet. Pöytään katettiin toki paljon perinteisiä jouluherkkuja, mutta usein näitä samoja ruokia syötiin vielä tapanina ja kinkunjämät käytettiin arkena. Lahjoja hankittiin kohtuudella. Paljon isompaa osaa joulussa ovat näytelleet tutut rutiinit ja yhdessä olo läheisten kanssa. 

Toisaalta itse tällaisena vähäeleisenä sisustajana en edes näe, että meillä ikinä laitettaisiin joulua jotenkin yllin kyllin. Ehkäpä oma tapani toimia juontaa juurensa jo lapsuudesta asti, mutta koen vieraaksi, että meillä valmistettaisiin vaikkapa jouluherkkuja poisheittämiseen asti. Suosin joulussa siis niitä samoja kestäviä valintoja kuin muutenkin elämässä. Esimerkiksi päädyimme tänä vuonna koristelemaan muovikuusen ja joulukoristeet ovat pitkälti edellisvuosilta tuttuja. Ainoastaan kaksi uutta joulukoristetta hankin kuluneen vuoden aikana. Lahjoja olemme aina vaihtaneet sukulaisten kesken harkitusti ja niin, että vastaanottaja kokee ne tarpeelliseksi. Ensimmäistä kertaa teimme tänä vuonna periaatepäätöksen, että aikuisten kesken ei lahjoja vaihdeta. Myönnän, että hieman lipsuin tästä, mutta vain siksi, että minusta on silti ihanaa ilahduttaa toisia lahjoilla. Nämä ylimääräiset lahjat ovat ravintolalahjakortteja ja elämyslahjoja. 

Joulukoristeiden lisäksi joulutunnelman kotona luo musiikki. Meillä on ahkerasti kuunneltu youtuben ja spotifyn joulumusiikin tarjontaa. Kauneimmat joululaulut kirkossa jäivät tänä vuonna väliin. Niin ikään jos joulutunnelma on kateissa, suosittelen suunnistamaan joulutorille. Se mihin toivoisinkin ihmisten kiinnittävän huomiota ja mitä toivon myös lasteni ymmärtävän on, että joulua ei tee raha, lahjat ja suuri määrä herkkuja. Joulu on tunne siitä, että pysähdytään, ollaan läsnä ja vietetään aikaa yhdessä. 

Christmas isn't a season.

It's a feeling. 

-Edna Ferber

ITSENÄISYYSPÄIVÄN TUNNELMIA

Näistä itsenäisyyspäivää koskevista pöytäkattaus -postauksista alkaa tulla jo perinne. Mutta kun tarkemmin asiaa mietin niin tästä itsenäisyyspäivästä on meidän perheessä muodostunut sellainen juhlapäivä, jolloin varmasti kaikki olemme kotona ja syömme yhdessä. Toisille joulu on sellainen juhla, mutta me vietämme sen aina sukulaistemme luona, jolloin jouluruokien laittaminen ja kattauksen miettiminen ei ole vastuullani. Kaipa sekin aika vielä koittaa. 

Parhaimman terän itsenäisyyspäivästä vei edellisillan hieman pitkäksi venähtäneet pikkujoulut, mutta toisaalta eikö juhlapäivänä juuri kuulukin ottaa rennosti ilman ainaista aikataulun perässä juoksemista. Pöytäkattausta koristi tänä vuonna eukalyptuksen oksat sekä kaksi hyasinttia erilaisissa maljakoissa. Useampana vuotena olen hyasintit istuttanut hobstar -laseihin ja niin tein nytkin. Joulukukat ovat muuten kuusen ohella merkittävin tunnelman luoja jouluisessa kodissa mielestäni.

Itsenäisyyspäivän tunnelmien myötä rauhallista joulun odotusta sinne.