Facebookin uutisvirrassa silmiini osui yllä oleva kysymys ja päätin ottaa asian esiin myös blogin puolella. Samaan aikaan instagramissa kiertää näinä päivinä kiusaamisen vastainen haaste #kutsumua, jossa tulee ottaa kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä, jollaiseksi sinut on yritetty lokeroida ja toinen sitä, jollaisena haluaisit ihmisten sinut näkevän.
Itse en ole kokenut nuoruudessani raskasta kiusaamista, mutta kuka nuori ei olisi joutunut muiden arvioinnin kohteeksi. Muutamia haukkumasanoja olen kuullut ja ne ovat vaikuttaneet itsetuntooni. Niiden yksittäisten sanojenkaan merkitystä ei ole syytä unohtaa, saati suunniteltua ja järjestelmällistä henkistä ja fyysistä kiusantekoa.
Aina vähän väliä sitä pysähtyy miettimään, millainen maailma on silloin, kun omat lapset ovat teini-ikäisiä. Päteekö silloin samat lainalaisuudet kuin omassa nuoruudessa. Kaikelta ei lastansa voi suojella, se on selvää, mutta toivon, että pystyisin ja pystyisimme yhdessä mieheni kanssa valaa lapsiimme uskoa, että he ovat tärkeitä juuri omina itsenään. Yhtä kaikki, toivon myös, että he ovat juuri niin vahvoja, että ymmärtävät myös toisten ihmisten erilaisuuden ja sen, että sitä pitää kunnioittaa. Jokaista meitä tarvitaan täällä.
Minä sanoisin: Usko itseesi.
// What would yo say to your younger self in only two words?
