VASTAISKU HARMAUDELLE

Useassa blogissa ja instagram -tilissä on katse käännetty jo kohti joulua ja tulevaa sesonkia. Onko teillä joulufiilis? Itse viipyilen vielä jossakin loka-marraskuun vaihteessa, vaikka tässä ollaan jo hyvässä matkassa kuluvaa kuuta. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä muistan kuinka vaikeaa tänä vuonna oli luopua kesästä ja tottua ajatukseen syksystä. Ja nyt sitten ollaan pian joulukuussa! 

Kuten uutisoitiin niin marraskuun alku on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen harmaa. Olen yleensä taipuvainen kärsimään tästä pimeästä vuoden ajasta ja koleasta ulkoilmasta. Mieli on alakuloinen ja olen itkuherkempikin. Syksy on kuitenkin itselleni ollut nyt helpompi kuin tavallisesti. Toki huonompia hetkiä on mahtunut joukkoon, mutta ne ovat enemmänkin liittyneet arjen kiireisiin ja riittämättömyyden tunteisiin kuin itse syksyyn. 

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella kiireiset lasten harrastusten ja koulutusmenojen vuoksi. Viikkoon ei tarvitse välttämättä mahtua kuin yksi ylimääräinen meno ja koko aikataulu on suunniteltava uusiksi. Jokunen siellä varmaan tunnistaa tämän asian. Tämä viikonloppu onkin ollut sitten varsinainen vastaisku arjen kiireelle. Vietimme miehen kanssa koko viikonlopun kahden. Ensiksi haaveiltiin teatterista, mutta päätettiin kuitenkin, että ei sovita ennalta mitään. Mennään sinne minne nenä näyttää ja se oli koko miniloman kannalta paras päätös! Ulkoistettiin kaikki ruokailut ja on todella vain lepäilty. Tänään sitten, kun lapset tulivat isovanhemmiltaan kotiin, laitettiin koko porukalle ruoka. Kuvissa vilahtava jälkiruoka on Marianne-trifle. Resepti löytyi Fazerin sivuilta. Todella helppo ja herkullinen! Ehkäpä se joulumielikin sieltä heräilee, kun malttaa hetkeksi pysähtyä. 

ENSIMMÄINEN VUOSI YRITTÄJÄNÄ

Lokakuu vaihtui jo marraskuuksi ja yksi asia, josta halusin teille viime kuun puolella kirjoittaa on yrittäjyys. Vuosi sitten lokakuun alussa ryhdyin yrittäjäksi kollegani kanssa, kun ostimme yrityksen, jossa silloin työskentelimme palkansaajina. Tässä postauksessa kirjoitin ostohetkeen liittyviä tunnelmia. Aika on mennyt hurjan nopeasti, mutta arki yrityksen johdossa on onneksi tasaantunut.

Nyt jo tuttujen asioiden hoitaminen, kuten esimerkiksi kuukausittaiset hankinnat, laskutukset, reskontran seuraaminen ja palkanmaksu sujuvat oman terapiatyön sivussa rutiinilla. Siinä mielessä tuntuu, että alkaa siis olla jyvällä siitä, mitä tämä yrittäjän elämä on. Työskentelen fysioterapia-alalla ja tämä viime aikainen sanasota Kelan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksesta koskettaa myös meitä. Hankintakilpailu päättyi osaltamme positiivisesti ja saamme jatkaa Kelan hyväksymänä palveluntuottajana myös jatkossa. Tämä kuitenkin tuo loppuvuoteen kiireitä, sillä palvelunkuvauksiin on tullut jonkin verran muutoksia ja lisäksi edessä on vielä liittyminen sähköiseen potilastiedon arkistoon eli kantaan.

Suurin haaste tässä yrittäjän elämässä onkin oma ajankäyttö. Pidän työstäni niin paljon, että se ei oikeastaan edes tunnu työnteolta. Se on elämäntapa. Niinpä jo palkkatyössäni en ollut kovin tarkka ajankäytöstä, vaan saatoin hoitaa muun muassa aikataulukseen liittyviä asioita viikonloppuisinkin. Nyt yrittäjänä työskennellessä siitä ajankäytöstä lipsuu entistä helpommin. Saatan hoitaa kirjallisia töitä, sähköposteihin vastaamisia ja aikataulujen sovittamista aamupalalla tai ohimennen kotia siivotessa. Pitäisi osata erottaa viikkotasolla aikaa yrityksen hallintopuolen asioiden hoitoon sekä päivästä muun muassa niiden kirjallisten töiden tekoon. Useimmiten tärkeysjärjestys kuitenkin kääntyy niin, että terapiatyö ensin ja sitten kaikki muu. Ajankäyttö taitaa silti olla monen muunkin yrittäjän kompastuskivi. Raha on luonnollisesti aina tarpeen, mutta suurin ongelma omalla kohdalla lienee se, että en osaa sanoa asiakkaalle ei. 

Kantavat voimat? Varhaisen yrittäjän polullani kultaakin kalliimpia tämän ensimmäisen vuoden aikana ovat olleet kirjanpitäjämme sekä ihana kollegani. Me pidimme saman kirjanpitäjän, joka oli ehtinyt hoitaa yrityksen asioita pitkän tovin jo ennen kuin yrittäjämuutos tapahtui. Hän ei varmasti ole halvimmasta päästä, mutta tämä ei ole oikea kohta tehdä säästöä. Kirjanpitäjämme muistuttaa jos jokin asiakirja tai tehtävä täytyy hoitaa ja häneen voi luottaa. Ihanien asiakkainen lisäksi iso asia on ollut kollegani, jonka ansiosta yrityksen johtaminen on helppoa. Meillä on samanlainen halu ja tapa tehdä työtä. Ajattelemme asioita samalla tavalla, jolloin ideoiden pallottelu ja päätöstenteko ei ole vaikeaa. Kummallakaan ei ole tapana jäädä tuleen makaamaan, vaan asiat hoidetaan ripeästi. Edelleen on onnellinen olo siitä, että lähdimme hommaan mukaan ja yhtä valoisin mielin odotan tulevaisuutta, vaikka se yksi iso kysymysmerkki tällä hetkellä onkin.