ÄITIENPÄIVÄN TUNNELMISSA

Elämää uudessa kodissa on ehditty harjoitella nyt kaksi viikkoa. Ja voi, en vaihtaisi hetkeäkään pois!  Alkuun liitty paljon epämääräisiä Ikea-kasseja ja pahvilaatikkokuormia. Tai niitä turhauttavia hetkiä,  kun pääset alakertaan ja huomaat, että villapaita jäi yläkertaan. Niin ja ne auton avaimet - aina hukassa. Arki hakee hetken uomiaan, mutta tämä muutto ei tuonut mukanaan sellaista ahdistusta, joka olisi puristanut sydäntä. Hampaita toki kiristää vielä ne sisustamattomat nurkat ja rakenteilla olevat tilat, mutta toisaalta nautin niistä pienistä yksityiskohdista, jotka valmistuvat. Esimerkiksi eilen, kun sain keittiön tasolle maustepurkkeja järjestykseen. Se, jos joku, saa hymyilemään. 

Me juhlistimme äitienpäivää kotona jo eilen, ja loihdimme yhdessä brunssin. Nuorimmaisen etäkoulussa oli äitienpäivän tarjoilut huomioitu hienosti ja mehun sekä kaurakeksien valmistaminen olivat perjantain tehtävinä. Muu tarjoilu syntyi käden käänteessä. Perunat, lihapullat ja croissantit uunin kautta pöytään. Hedelmät paloiksi ja kukat maljakkoon. Miehen valmistama jälkiruoka vaati kerman vaahdottamisen ja keksien murskaamisen, mutta pienitöinen homma sekin. Pitäisi useammin järjestää tällaisiä brunsseja, ne ovat mukavaa viikonloppupuuhaa. Nyt kuitenkin oikein ihanaa päivää Äidit ja erityisesti omani. Olet rakas. 

ITSENÄISYYSPÄIVÄN PERINNE

Hei sinne! On aika rikkoa blogin hiljaisuus. Kiireinen syksy huipentui superkiireiseksi marraskuuksi. Arkea vauhditti rakentamisen lisäksi miehen koulutyöt, vanhempainillat ja talkoovuorot. Vaikka näistä ei yksittäisinä tapauksina koulutöitä lukuun ottamatta viikkoa kohden kertynyt, kuin yksi tai kaksi menoa lisää, tuntui se heti paljon raskaammalta. Tontilla ollaan nyt siinä vaiheessa, että seinät ovat maalattu ja katot valmiit. Marraskuun suhteen se tarkoitti sitä, että piti päättää valaisinten paikat ja valaisimet, seinämateriaalit sekä niiden sävyt. Edelleen täytyisi riittää puhtia viimeistellä laattatilaukset sekä lattiamateriaali. Hommia riittää, mutta paine on onneksi lievittynyt, kun työmiehet eivät odota käsi ojossa ohjeita. 

Lienee siis selvää, että jouluvalmistelut ovat meillä vielä aivan puoli tiessä. Joulutähdet koristavat kotia, mutta pidemmälle en ole vielä ehtinyt. Kaihoten olen katsellut muiden joulukoteja tuntien vain piston sydämessäni. Aikansa kaikella, joten kyllä meilläkin kuusi pian tuodaan sisälle. Joka tapauksessa tässä kaikessa myllerryksessä Itsenäisyyspäivä ja sen perinne tai ehkäpä jopa perinteet joulupiparien teon merkeissä ovat asia, josta en tingi. Niinpä tänäänkin kokoonnutaan perheen kanssa pöytään juhla-aterialle. 

Kattauksesta löytyy niin ikään tuttuja astioita sekä monena vuonna pöytää koristanut By Lassenin Kubus -kynttiläjalka. Juju piilee kukkien valinnassa. Kävellessäni ulos kukkakaupasta ajattelin, että millainenhan lopputulos tästä syntyy, sillä harvemmin valitsen värillisiä kukkia. Tai no onhan valkoinenkin väri, mutta ymmärrätte varmasti. Sininen hortensia ja sen ympärille rakennetun kimpun hajotin pienempiin maljakoihin. Havut tuovat mukavasti talven tuntua eukalyptuksen oksien kanssa. Mielestäni kattaus on oikein onnistunut ja kaunis. Ja kuvista välittyy juuri se, mitä eniten tässä kohdin kaipaan - rauhaa ja lämpöä. Näissä tunnelmissa oikein ihanaa Itsenäisyyspäivää Suomi!

10 EURON PÄÄSIÄISKORISTEET

Toisena vuotena peräkkäin meidän pääsiäinen kuluu Tampereella lasten harrastusten parissa. Viime vuonna päivät jäivät kahteen, nyt olemme siellä kolme päivää. Pääsiäisen pyhistä kotioloissa ei siis juuri ehditä nauttia. Yleensä pääsiäiseeni on kuulunut maittava lounas vanhempieni luona, lasten suklaamunajahti sekä erityisesti kodin kevätsiivous. Perussiivouksen lisäksi olen yleensä siistinyt isompia naarmuja lattiasta, seinistä ja pyyhkinyt sormenjälkiä kaapinovista. Talvitakit on tuuletettu ja pesty sekä kevyempiä kenkiä sovitettu käyttöä varten. Tänä vuonna tein suurimman osan tästä kaikesta puuhastelusta jo muuton yhteydessä. Joku hyöty siitä kaikesta hössöttämisestä siis oli! 

Vaikka pääsiäinen saa tänä vuonna hieman uusia piirteitä, koin silti tärkeäksi tehdä pääsiäistä edes hieman kotiin. Lasten koulu- ja esikouluaskartelut vielä uupuvat, mutta tärkein eli ruokapöydän asetelma syntyi 10 euron hintaan. Kävin hakemassa yhden isomman kirsikkapuun oksan sekä muutaman neilikan ja ripustin oksille kaapista löytyneet koristeet. Yksinkertaisen kaunista mielestäni. Huomasin, että kaksi vuotta sitten luotin myös kirsikkapuun oksien voimaan, vaikka tekstissä olenkin näemmä kirjoittanut muuta. Rauhallisia pääsiäisen pyhiä sinne. 

// Simple and easy decorations for Easter. 

MUUTON JÄLKEEN

Enpä olisi uskonut, että tuo helmikuun alun postaus jäisi viimeiseksi vanhassa kodissamme. Kiirettä ei vielä helmikuussa muuton kanssa pitänyt, mutta maaliskuussa sitten sitäkin enemmän. Aika on todella kullannut muistot, sillä en ollenkaan muistanut millainen projekti vanhan kodin tyhjentäminen ja uudessa tavaroiden järjesteleminen onkaan. Ja meillä oli puuhassa vielä se etu, että vuokrakoti oli käytettävissä jo helmikuun lopusta lähtien. Ei siis mitään yhden viikonlopun supersuorittamista ollenkaan. 

Tänne uuteen kotiin sopeutuminen ei sekään aivan mutkitta sujunut. 2/4 perheestä kotiutui tänne viikossa, mutta meillä muilla on ollut hankalampaa. Uusien rutiinien luominen ja vanhoista luopuminen ei käynyt käden käänteessä. Ja kun vihdoin silti tuntui, että arki asettui uomiinsa, saimme vieraaksemme vatsataudin. Yritän aina olla kiitollinen silloin, kun arki on arkea kaikkine kiireineen, sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin jatkuvassa hälytystilassa oleminen. Enemmän kuin innostuneensa odotan uutta viikkoa. Jospa se olisi valoisampi kuin edeltäjänsä.

Arjenhallinnan ajatuksiin on vaikuttanut mieltä alentavasti myös se, että tontilla ei ole tapahtunut vielä mitään näkyvää. Tuntuu, että kaikki asiat seisovat paikoillaan. Maanrakennustöiden aloittaminen vaatii vielä hetken ilmojen lämpenemistä, jotta kaivuri pääsee aloittamaan urakkansa. Onneksi loppuviikolle lupailtiin jälleen lämpimiä säitä tämän päivän räntäsateen vastapainoksi. Toivottavasti koko pian saamme myös rakennusluvan. Talopaketti tulee tontille kesäkuun ensimmäisellä viikolla, johon ei enää liikoja aikoja ole. 

Mutta ei tämä elämä nyt yhtä melankoliaa ole kuitenkaan ollut. Mukaviakin juttuja on joukkoon mahtunut, kuten se, että meillä on täällä kodissa jo hyllyt ja taulut seinillä. Kaikkien aikojen ennätys uskoisin! 

PAKETOINTIPAJA JA ISOÄITI, KERRO MINULLE -KIRJAVINKKI

Joululoma on vihdoin täällä! Aivan yhtä leppoisasti ei ole tämä loman aloitus sujunut kuin olisin toivonut, sillä lahjojen hankinta jäi hieman viime tippaan. Tätä stressiä onneksi lievitti se, että tiesimme mieheni kanssa, mitä kenellekin ostamme. Paketointipuuhat ovatkin sitten olleet kiven takana, koska lapset parveilevat uteliaina ympärillä aina, kun kaivan lahjapaperit esille. Muu porukka lähti nyt ulkojäille, joten tässä on sopiva hetki viimeistellä paketit ennen kuin paketointipaja siirtyy myös loman viettoon. 

Jos joltakin uupuu vielä lahja niin kerronpa teille viime hetken vinkin! Me ostimme mieheni äidille Isoäiti, kerro minulle -kirjan. Tätä kirjaa on saatavana myös äidille, isälle ja isoisälle. Tarkoituksena on, että lahjan saaja kertoo kirjan sivuilla oman elämäntarinansa lapsuudesta nykypäivään. Luulenpa, että jokainen lähisukulaiseni tulee tällaisen kirjan jossakin vaiheessa saamaan, sillä tämä on varsin ihana tapa kerätä talteen muistoja jälkipolville luettavaksi. Tätä Elma van Vlietin kirjoittamaa kirjasarjaa myy ainakin Suomalainen kirjakauppa. 

Mutta nyt lumisten lentosuukkojen kera rauhallista joulua juuri sinulle! Pysähdytään hetkeksi. 

ITSENÄISYYSPÄIVÄN TUNNELMIA

Näistä itsenäisyyspäivää koskevista pöytäkattaus -postauksista alkaa tulla jo perinne. Mutta kun tarkemmin asiaa mietin niin tästä itsenäisyyspäivästä on meidän perheessä muodostunut sellainen juhlapäivä, jolloin varmasti kaikki olemme kotona ja syömme yhdessä. Toisille joulu on sellainen juhla, mutta me vietämme sen aina sukulaistemme luona, jolloin jouluruokien laittaminen ja kattauksen miettiminen ei ole vastuullani. Kaipa sekin aika vielä koittaa. 

Parhaimman terän itsenäisyyspäivästä vei edellisillan hieman pitkäksi venähtäneet pikkujoulut, mutta toisaalta eikö juhlapäivänä juuri kuulukin ottaa rennosti ilman ainaista aikataulun perässä juoksemista. Pöytäkattausta koristi tänä vuonna eukalyptuksen oksat sekä kaksi hyasinttia erilaisissa maljakoissa. Useampana vuotena olen hyasintit istuttanut hobstar -laseihin ja niin tein nytkin. Joulukukat ovat muuten kuusen ohella merkittävin tunnelman luoja jouluisessa kodissa mielestäni.

Itsenäisyyspäivän tunnelmien myötä rauhallista joulun odotusta sinne. 

VASTAISKU HARMAUDELLE

Useassa blogissa ja instagram -tilissä on katse käännetty jo kohti joulua ja tulevaa sesonkia. Onko teillä joulufiilis? Itse viipyilen vielä jossakin loka-marraskuun vaihteessa, vaikka tässä ollaan jo hyvässä matkassa kuluvaa kuuta. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä muistan kuinka vaikeaa tänä vuonna oli luopua kesästä ja tottua ajatukseen syksystä. Ja nyt sitten ollaan pian joulukuussa! 

Kuten uutisoitiin niin marraskuun alku on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen harmaa. Olen yleensä taipuvainen kärsimään tästä pimeästä vuoden ajasta ja koleasta ulkoilmasta. Mieli on alakuloinen ja olen itkuherkempikin. Syksy on kuitenkin itselleni ollut nyt helpompi kuin tavallisesti. Toki huonompia hetkiä on mahtunut joukkoon, mutta ne ovat enemmänkin liittyneet arjen kiireisiin ja riittämättömyyden tunteisiin kuin itse syksyyn. 

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella kiireiset lasten harrastusten ja koulutusmenojen vuoksi. Viikkoon ei tarvitse välttämättä mahtua kuin yksi ylimääräinen meno ja koko aikataulu on suunniteltava uusiksi. Jokunen siellä varmaan tunnistaa tämän asian. Tämä viikonloppu onkin ollut sitten varsinainen vastaisku arjen kiireelle. Vietimme miehen kanssa koko viikonlopun kahden. Ensiksi haaveiltiin teatterista, mutta päätettiin kuitenkin, että ei sovita ennalta mitään. Mennään sinne minne nenä näyttää ja se oli koko miniloman kannalta paras päätös! Ulkoistettiin kaikki ruokailut ja on todella vain lepäilty. Tänään sitten, kun lapset tulivat isovanhemmiltaan kotiin, laitettiin koko porukalle ruoka. Kuvissa vilahtava jälkiruoka on Marianne-trifle. Resepti löytyi Fazerin sivuilta. Todella helppo ja herkullinen! Ehkäpä se joulumielikin sieltä heräilee, kun malttaa hetkeksi pysähtyä. 

ENSIMMÄINEN VUOSI YRITTÄJÄNÄ

Lokakuu vaihtui jo marraskuuksi ja yksi asia, josta halusin teille viime kuun puolella kirjoittaa on yrittäjyys. Vuosi sitten lokakuun alussa ryhdyin yrittäjäksi kollegani kanssa, kun ostimme yrityksen, jossa silloin työskentelimme palkansaajina. Tässä postauksessa kirjoitin ostohetkeen liittyviä tunnelmia. Aika on mennyt hurjan nopeasti, mutta arki yrityksen johdossa on onneksi tasaantunut.

Nyt jo tuttujen asioiden hoitaminen, kuten esimerkiksi kuukausittaiset hankinnat, laskutukset, reskontran seuraaminen ja palkanmaksu sujuvat oman terapiatyön sivussa rutiinilla. Siinä mielessä tuntuu, että alkaa siis olla jyvällä siitä, mitä tämä yrittäjän elämä on. Työskentelen fysioterapia-alalla ja tämä viime aikainen sanasota Kelan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksesta koskettaa myös meitä. Hankintakilpailu päättyi osaltamme positiivisesti ja saamme jatkaa Kelan hyväksymänä palveluntuottajana myös jatkossa. Tämä kuitenkin tuo loppuvuoteen kiireitä, sillä palvelunkuvauksiin on tullut jonkin verran muutoksia ja lisäksi edessä on vielä liittyminen sähköiseen potilastiedon arkistoon eli kantaan.

Suurin haaste tässä yrittäjän elämässä onkin oma ajankäyttö. Pidän työstäni niin paljon, että se ei oikeastaan edes tunnu työnteolta. Se on elämäntapa. Niinpä jo palkkatyössäni en ollut kovin tarkka ajankäytöstä, vaan saatoin hoitaa muun muassa aikataulukseen liittyviä asioita viikonloppuisinkin. Nyt yrittäjänä työskennellessä siitä ajankäytöstä lipsuu entistä helpommin. Saatan hoitaa kirjallisia töitä, sähköposteihin vastaamisia ja aikataulujen sovittamista aamupalalla tai ohimennen kotia siivotessa. Pitäisi osata erottaa viikkotasolla aikaa yrityksen hallintopuolen asioiden hoitoon sekä päivästä muun muassa niiden kirjallisten töiden tekoon. Useimmiten tärkeysjärjestys kuitenkin kääntyy niin, että terapiatyö ensin ja sitten kaikki muu. Ajankäyttö taitaa silti olla monen muunkin yrittäjän kompastuskivi. Raha on luonnollisesti aina tarpeen, mutta suurin ongelma omalla kohdalla lienee se, että en osaa sanoa asiakkaalle ei. 

Kantavat voimat? Varhaisen yrittäjän polullani kultaakin kalliimpia tämän ensimmäisen vuoden aikana ovat olleet kirjanpitäjämme sekä ihana kollegani. Me pidimme saman kirjanpitäjän, joka oli ehtinyt hoitaa yrityksen asioita pitkän tovin jo ennen kuin yrittäjämuutos tapahtui. Hän ei varmasti ole halvimmasta päästä, mutta tämä ei ole oikea kohta tehdä säästöä. Kirjanpitäjämme muistuttaa jos jokin asiakirja tai tehtävä täytyy hoitaa ja häneen voi luottaa. Ihanien asiakkainen lisäksi iso asia on ollut kollegani, jonka ansiosta yrityksen johtaminen on helppoa. Meillä on samanlainen halu ja tapa tehdä työtä. Ajattelemme asioita samalla tavalla, jolloin ideoiden pallottelu ja päätöstenteko ei ole vaikeaa. Kummallakaan ei ole tapana jäädä tuleen makaamaan, vaan asiat hoidetaan ripeästi. Edelleen on onnellinen olo siitä, että lähdimme hommaan mukaan ja yhtä valoisin mielin odotan tulevaisuutta, vaikka se yksi iso kysymysmerkki tällä hetkellä onkin. 

LOMATERVEISET JA TALOPROJEKTIKUULUMISIA

Kesäloma tuntuu imaisseen minut sellaiseen kuplaan, jossa ulkopuolisesta maailmasta ei ole juuri tietoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietettiin lasten ja ystäväperheiden kanssa tiivisti uimarannoilla. Helle vaikutti siinä määrin jaksamiseen, että vauhdikkaiden rantapäivien jälkeen lasi kylmää vichyä ja hyvä kirja tuntuivat parhaimmalta vaihtoehdolta. Viime viikko enteilikin sitten jo alkavaa arkea, kun palasin itse valmennuksen pariin. Tällä viikolla käynnistyy lasten jalkapalloharrastusten lisäksi myös jääkiekko ja ensi viikolla alkaa koulu, itselläni työt. Toisaalta tällainen asteittainen paluu arkeen ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto kunhan on ensin selättänyt mielessä vellovan ahdistuksen siitä, että kohta on hypättävä taas oravanpyörään. Älkää käsittäkö väärin, sillä viihdyn kyllä tuossa pyörässäkin. 

Missä sitten mennään taloprojektin kanssa? Kolmannen talon suunnitteluvaihe on aiheuttanut enemmän harmaita hiuksia yhteensä kuin kahden ensimmäisen talon suunnittelu. Pienenä yhteenvetona tähän alkuun, että mehän aloitimme tämän projektin jo kaksi vuotta sitten tämän nykyisen talomme piirtäneen arkkitehdin kanssa, mutta homma ei oikein lähtenyt lentoon missään vaiheessa ja puhalsimme pillin poikki vuosi sitten syksyllä. Poikkeuslupa anomus hyväksyttiin tuolloin ja nyt olemme käynnistelemässä prosessia uudelleen. Pohjapiirros jalostui mielessä talven yli ja nyt talokuvien piirtämisestä vastaa Kastelli. Nähtäväksi jää mihin tämä vie meidät, mutta toiveissa on, että uuden talon rakentaminen alkaisi ensi keväänä. Mielessä on jo vahva näkemys talon sisustamisesta. 

ASUNTOMESSUT 2018 - KOLME MIELEENPAINUVINTA ASIAA

Vuoden 2018 asuntomessut Porissa on nyt polkaistu lehdistöpäivällä käyntiin! Lähdin hieman skeptisin miettein matkaan, sillä itsekin jo useammat messut käyneenä ajattelin, että tarjoaako tämä alue enää mitään uutta? Tänä vuonna yksikään talo ei noussut ylitse muiden, mutta sen sijaan monta ihanaa ja kaunista yksityiskohtaa mieleen kyllä jäi. Näistä kuitenkin myöhemmin lisää. Tässä ensimmäisessä postauksessa ajattelin tarttua kolmeen "teemaan" tai pääaiheeseen, jotka jäivät messuilta mieleen. 

Pihat ja terassit: Lienee enemmän sääntö kuin poikkeus, että tontit kaupunkialueilla ovat melko pieniä. Näihin messutalojen pihoihin oli saatu mielestäni kuitenkin ujutettua monta toimintoa, kuten leikkialue, pore- tai uima-allas, ruokailutila sekä rentoutumiseen oma soppensa. Pihoissa on käytetty paljon kiveystä ja isoja terasseja, jotka tekevät niistä helppohoitoisia. Useammasta kohteesta löytyi myös kattoterassi. Tässä kohdin suosittelen pistäytymään kohteen numero 30 Casa Terden kattoterassilla, joka on erityisen viihtyisä DIY projekteineen. Edes lumen luonnista ei tarvitse murehtia, sillä kaato ohjaa sulaneen lumen suoraan ränniin. Jo pihojen vuoksi kannattaa suunnata Poriin! 

Maanläheiset sävyt sisustuksessa: Messukohteista löytyi koteja, joissa värien käyttö oli erityisen rohkeaa, mutta omaa silmääni miellytti enemmän harmoniset kokonaisuudet, joissa tunnelma on kauttaaltaan hillitympi maanläheisine sävyineen. Tällaisista kohteista mieleeni jäi esimerkiksi numero 15 Kastelli Viva. Aivan valkoista seinäpintaa näkyi harvakseltaan ja itse asiassa kokonaan valkoinen keittiö taitaa löytyä ainoastaan kohteessa 20, Casakivi. 

Materiaalina puu: Erilaisia puisia elementtejä sisustuksessa oli käytetty paljon. Toki tähän astikin messuilla on näkynyt esimerkiksi puupaneelein verhoituja seiniä, mutta nyt puisia yksityiskohtia oli tavanomaista enemmän. Kohde numero 13 Talo Lintula ja 26 Talo Haltiatar ansaitsevat tässä kohdin erityismaininnan. Aistiesteettömästi rakennettuun Talo Haltiattareen palaan vielä myöhemmin tarkemmin.

// Annual housingfair in Pori 6.7-5.8.2018. 

KÄHLER - KAUNISTA MUOTOILUA

Yhteistyössä Sisustustalo Kodinonni

Onko teille jo tuttu tämä tanskalainen tuotemerkki Kähler? Jokunen varmasti muistaa ja tunnistaa heidän vaakaraitaisen Omaggio -maljakkonsa, joka näistä kuvistani löytyy siniraitaisena. Kähler on kuitenkin paljon muutakin. Tuotemerkin tarina juontaa juurensa aina 1830-luvulle asti, jolloin Herman Joachim Kähler perusti keramiikkapajan tanskalaiseen pikkukylään. Yrityksen toimintaa jatkoivat hänen poikansa neljän sukupolven ajan ja Kähler vakiinnutti paikkansa muotoilualalla maailmanlaajuisesti. Erityisesti yrityksen menetyksen eteen töitä teki H. J. Kählerin poika Herman August Kähler, jonka vuoksi hänen nimikirjaimensa (HAK) löytyvät jokaisen Kähler -tuotteen pohjasta. Te, jotka haluatte lukea enemmän yrityksen historiasta, suosittelen kurkistamaan heidän kotisivuilleen. Sieltä löytyy varsin kattavasti tietoa. 

Ennen tätä yhteistyötä olen mieltänyt Kählerin tuotteet omaan makuuni aavistuksen liian romanttisiksi, mutta nyt kuvauslainaan saamistani tuotteista ihastuin kerrassaan pieniin Hammershøin valkoisiin ja mintunvihreisiin maljakoihin ja kynttilänjalkoihin. Kuinka herttaisia ne ovatkaan osana kesäpäivän kattausta tai kirjahyllyn asetelmaa sulostuttamassa. Mielestäni nämä sopivat mainiosti myös vaikkapa valmistujaislahjaksi!

Nykypäivän modernimpaa Kähleria kuvissa edustavat Globon tummanharmaat kynttilänjalat, Omaggion vaakaraitaiset kulho ja kynttilänjalka sekä Nellemanin tummansininen kynttilänjalka. Kählerin tuotteissa parasta taitaakin olla niiden muunneltavuus erilaisiin käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi Hammershøin sininen kaadin toimii kuvissani maljakkona. Kählerin omilta nettisivuilta voit kurkata merkin laajemman valikoiman. Täällä Raumalla Kählerin tuotteita jälleenmyy Vanhassa Raumassa torin laidalta löytyvä Sisustustalo Kodinonni.

// I got the opportunity to photograph Kähler's products in my home. This is a cooperatio with Sisustustalo Kodinonni. I'm so excited about this since I have a weakness to beautiful little vases and candle holders.