Hei ja hyvää uuden vuoden alkua täältä. Tässä, kun istun kerrostalokotimme keittiössä ja nautin myöhäisistä aamupäivän auringonsäteistä (jotka kyllä uhkaavat vaipua pilvipeittoon), tuntuu aika pysähtyneen. Olen huomannut, että usein loman loppuessa tulee sellainen olo, että ei ole vielä valmis arkeen, mutta ei myöskään jatkamaan lomaa. Tämän postauksen kuvien värimaailma kuvaa hyvin oloani. Keikun siinä harmaalla alueella, välitilassa.
En ole oikein ehtinyt vielä niputtaa mielessäni mennyttä vuotta. Se lienee osasyy myös tähän vellovaan tunteeseen. Hurjasti saimme aikaan ja en tarkoita tässä ainoastaan talonrakennusta. Lasten koulu, perheenä yhdessä vietetty aika ja mieheni opinnot esimerkiksi - kaikki asioita, joista osaan olla kiitollinen ja onnellinen. Ensi vuodellekin on mukavia suunnitelmia, joita odottaa. Alkuvuodesta koittava muutto nyt tietysti päällimmäisenä. Mutta kaikesta tästä puuttuu se innostus, jota yleensä koen näin vuoden ensimmäisinä päivinä. Uuden alku ja se tunne, kun kaikki on mahdollista.
Eipä näitä vuosia turhaan taideta kutsua ruuhkavuosiksi.
Ei kommentteja