MEIDÄN PÄÄSIÄINEN

Pääsiäinen pääsi yllättämään tänä vuonna hiukan varkain. Yleensä meillä arki-iltoja värittää lähinnä lasten harrastukset, joista osa on jo jäänyt kesätauolle sekä kerran viikossa vetämäni jumppa Kansalaisopistolla. Viime ja tälle viikkoa on kasaantunut kuitenkin erilaisia menoja aina blogijutuista talopalaveriin. Lähdin vähän varkain mukaan myös ringettevalmennukseen ja uuden kauden käynnistäminen ja harjoittelun suunnittelu on vaatinut aikaa. Vielä torstaina aamulla meillä ei siis ollut talossa muuta kuin lasten koulussa ja päiväkodissa tehdyt koristeet esillä. Ruokapöydän pääsiäiskoristelu syntyi kuitenkin hyvin helposti, sillä kipaisin työpäivän päätteeksi hakemassa kukkakaupasta kaksi omenapuun oksaa ja kaivoin varastosta viime vuonna Sisustus Ideasta ostamani koristeet. Nämä oksat ihastuttavat pääsiäisen jälkeenkin pitkään.

Toivoin tältä pidennetyltä viikonlopulta rauhallisia kotipäiviä, mutta saimme kutsut syömään niin anoppilaan kuin minun vanhempienkin luo. Lisäksi lapset ovat pyytäneet koko talven kylpyläreissua, joten sellainenkin mahdutettiin vielä näihin päiviin. Toisaalta loma tuntuu enemmän lomalta kuin ei hääräile ainoastaan niitä arkisia askareita. Tärkein tavoite, rentoutuminen ja ajatusten saaminen pois töistä, täyttynee joka tapauksessa, vaikka yhtä paljon ei aikaa kotona vietetäkään, mitä alkuun ajattelin. Oikein Hyvää Pääsiäistä jokaiselle!

// Happy Easter  

KODINONNEN RAUMA -TUOTTEET

Rauman kaupunki täyttää tänä vuonna 575 vuotta. Sen kunniaksi raumalainen Sisustustalo Kodinonni Johanna Närvän johdolla julkaisi viime torstaina pidetyssä pienimuotoisessa kutsuvierastilaisuudessa uudet kaksi suunnittelemaansa Rauma -aiheista tuotetta. Pisi ja poiki sekä Sillail oikke ovat pitkän suunnittelutyön tulos. Kehysten sisään päätyi viimeisin päivitetty Rauman rakentamistiheyttä kuvaava kartta sekä Rauman murteella kirjoitettuja sanoja.

Tällä kertaa ajatuksena oli luoda tuotteet, jotka ovat trendikkäitä ja sopivat osaksi monenlaista sisustusta - tuotteita, joista myös nuoret innostuisivat. Tauluista löytyykin monta sellaista piirrettä, jotka ovat nyt pinnalla. Värimaailma on mustavalkoinen, johon metallinhohtoinen kultareunus tuo tietynlaista arvokkuutta ja viimeistelyn tuntua. Kartat itsessään ovat suosittuja ja niitä löytyy useista kodeista. Niin ikään murteet ovat kunnioitettava asia, jotka eivät enää kuulu ainoastaan niitä hyvin taitavien huulille, vaan ovat meidän jokaisen asia, kuten Johanna asian kiteytti. Rauman murrehan on varsin omaleimainen ja sitä puhutaan hyvin pienellä alueella.

Taulut ovat mielestäni onnistunut ja tyylikäs kokonaisuus tuoda esille tämän päivän Raumaa ja raumalaisuutta. Ne taipuvat osaksi monenlaista sisustusta ja ovat esimerkiksi oiva lahjaidea.

Sillail oikke koko 20 x 30cm 44€ / Pisi ja poiki koko 30 x 64cm 82€

AITOA VAI EI?

Hei! Halusin itsekin ottaa kantaa tällä hetkellä keskustelua herättäneeseen aiheeseen, onko aitous katoamassa blogimaailmasta. Keskustelu on alkujaan Suvilta, Valkoinen Harmaja -blogista, joka pohti tekstissään, onko blogien ammattimaistuminen rokottanut niistä aiemmin välittynyttä aitoutta ja rentoutta. Ymmärrän huolenaiheen. Nykyään blogit ovat kaupallistuneet, valokuvat useimmiten hyvin hiottuja, asukokonaisuudet mietittyjä, asetelmat harkittuja.

Itse ajattelen, että jokainen tykkää tehdä ja kirjoittaa blogiaan tyylillään. Tämä harrastus vaatii yllättävän paljon aikaa, ja tämän tekeminen muuta kuin omasta halusta tuntuu epäaidolta, jonka uskon, että lukijatkin huomaavat. Toisaalta ajattelen blogien laajaa kirjoa myös rikkautena, jokaiselle lukijalle löytyy jotakin. Päätökseni kirjoittaa sisustuspainotteista blogia on oma valintani. Muu perhe-elämä näkyy vähemmän blogissa ja kuvat ovat useimmiten juurikin niitä siloiteltuja versioita. Mutta se on minun valintani ja koen, että se ei ole keneltäkään toiselta pois.

Blogini on minulla arjen pakopaikka, hyvänmielen lähde, kauniiden asioiden tyyssija. Se mihin saan purkaa kaiken naisellisen, välillä vähän turhamaisenkin hömpötyksen, jakaessani talouteni kolmen miespuolisen henkilön kanssa. Ja sisustaminen, se on minulle terapiaa ja vastapainoa pyykkikasoille, ruuanlaitolle, työlle, lasten kasvattamiselle ja parisuhteelle. Ehkä nyt ymmärrätte, miksi tässä blogissa ei nähdä tiskivuoria pöydällä, hiekkaisia kenkiä eteisessä tai miehen raksavaatteita kodinhoitohuoneen lattialla. Sillä kyllä - meilläkin eletään ihan oikeaa elämää, mihin sisältyy nuo mainitsemani asiat, mutta ne vain eivät näy täällä, koska en niin halua. Joskus tietysti voin raapaista pintaa syvemmältä, silloin kun siltä tuntuu.

Bloggaaminen on keinoni rentoutua, vaikka se joskus kasaakin paineita. Pedantti luonteeni ei anna kuitenkaan periksi julkaista mitä tahansa ja sen vuoksi julkaistut postaukset käyvät yleensä läpi vähän turhankin tiukan seulan. Haluaisin päivittää blogiani paljon useammin kuin ehdin ja sen vuoksi panostan mieluummin laatuun kuin määrään. Koska en tee tätä työkseni, yritän säilyttää rennon otteen ja muistaa, että tämän on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä, niin lukijalle kuin minulle itsellenikin.