SUOMI 100 VUOTTA - TUNNELMIA

Vaikka tähän Itsenäisyyspäivään on mahtunut arkisiakin velvoitteita, on se silti aamusta alkaen tuntunut jollakin tapaa erityiseltä. Nykyään tuntuu, että enemmän kiinnitetään huomiota niihin negatiivisiin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten vaikkapa maahanmuuttoon ja työllisyystilanteeseen ja kaikki se hyvä, jota meillä täällä on, jää jalkoihin. Päivän touhujen lomassa olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että olen suomalainen ja syntynyt juuri suomalaiseksi. Sosiaalinen media on täyttynyt ihanista suomalaisista maisemakuvista, muistoista ja kiitollisista sanoista.  Vaikka moni asia kaipaa kehittämistä, on tässä maassa silti paljon hyvää. Hienoa, että valtaosa ihmisistä on tänään kiinnittänyt huomiota niihin hyviin asioihin.

Meidän perheessä on ollut tapana syödä Itsenäisyyspäivänä hieman paremmin. Valmista kattausta ihaillessani huomasin, että siihen liittyy paljon muistoja. Hackmanin aterimet sain kummeiltani ylioppilaslahjaksi. Iittalan Essence viinilasit ovat häälahjamme. Pienemmät lasit ovat joululahja Tallinnasta edesmenneeltä mummultani. Arabian Arctica sarjan lautaset ovat nekin lahjaksi saatuja. Tuntui tärkeältä valita kattaukseen sellaisia astioita, jotka muistuttavat itselleni tärkeistä henkilöistä, sillä juuri tänään menneiden asioiden ja tarinoiden merkitys korostuu. Oikein ihanaa Itsenäisyyspäivän iltaa. Ollaan ylpeitä ja kiitollisia siitä, mitä meillä on. 

// celebrating Independence Day

PIENIÄ JOULUISIA ASIOITA

En tiedä, mistä on tänä vuonna mieleeni juurtunut ajatus, että olen myöhässä niin päiväkotitätien, perheen kuin ystävienkin lahjamuistamisten kanssa puhumattakaan kodin jouluvalmisteluista. Nythän on vielä marraskuu! Ehkä se on se jatkuvasti mielen päällä oleva hoppu ja kiire. Mietin muuten tässä yksi päivä, että vielä silloin kun lapset olivat pieniä ja olin äitiyslomalla, saatoin moittia itseäni iltaisin jos en ollut tehnyt jotakin "hyödyllistä". Tämä hyödyllinen tekeminen saattoi olla siivoamista, urheilua, lasten kanssa erilaisissa tapahtumissa tai puistoissa käyntiä. Kuitenkin pelkästään kotona lasten kanssa leikkimistä en siihen laskenut. Nykyään ajatus on kääntynyt aika tavalla päälaelle ja mielessä pyörii, että koska sitä ei tarvitsisi olla hyödyllinen ja saisi vaikka istahtaa useammin sohvalle. 

Tänä vuonna joulu on melko vähäeleinen. Tai ainahan se on ollut, sillä kodissamme ei nähdä värileikkejä ja tonttuja joka nurkalla. Tänä vuonna joulu tulee kuitenkin vähemmällä hössöttämisellä. Jo syksyllä päätin, että me emme lähetä joulukortteja, vaan rahat sijoitetaan Joulupuu -keräykseen. Lähipiirin kesken vaihdamme vain muutamia lahjoja, sillä isoin lahja odottaa matkan muodossa jo tammikuun lopussa. Kodin jouluun aion panostaa, mutta koska vietämme pyhät muualla ei meidän tarvitse miettiä esimerkiksi ruokailuja. Joulusiivouksenkin aion tänä vuonna ottaa rennommin, sillä tiedän että kevätauringon myötä siivousvimma nostaa uudelleen päätään. Auringonvalo paljastaa kaikki pienimmätkin epäkohdat, joten on aivan turhaa käydä kaappeja läpi kahdesti vain muutaman kuukauden tähden. 

Jos siis olenkin onnistunut kasamaan itselleni jo varhaisen joulustressin niin tämän tekstin myötä viimeistään tajusin, että aivan turha tässä on ahdistua. Suorittaja -minä voi istua sohvalla huoleti tänään hieman pidempään.

// preparing for Christmas

ARJEN KESKELLÄ

Voi miten olenkaan kaivannut tänne blogin puolelle. Arki-illat vierähtävät siivillä, kun ensin kiirehdit töistä viemään lapsia harjoituksiin ja pikaisten kotitöiden kautta iltapuuhat, hetki sohvalla sosiaalista mediaa selaillen, kunnes silmäluomet alkavat painaa ja on pakko antaa periksi. Asiaakin olisi ja paljon, joten ajattelin koota mielen päällä olevia ajatuksia jäätä rikkomaan.

Ensinnäkin tuntuu, että olen auttamatta myöhässä joulun kanssa ja oikeastaan vähän kaiken kanssa (siitä kertonee esimerkiksi postauksen kuvat, jotka ovat tosin viime viikonlopulta, mutta eivät juuri viittaa marraskuuhun). Vielä viikko sitten koko joulumieli oli kadoksissa ja ajattelin, että olen taatusti viimeinen koristelemaan kotini jouluksi. Kiireessä oma mieli teki tepposet ja huomasin, että olimme ensimmäinen talo kotikadullamme, kenen pihasta löytyi jouluvalot. Näitä valoja tarvinnee vielä hienosäätää, sillä 80 led -valoa kahden rinnan korkuisen rungollisen pallotuijan ympärillä on aavistuksen liian amerikkalainen viritelmä makuuni jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Joulun ohella haluan kertoa teille, että osallistuin viime viikolla ravintovalmentaja Paula Heinosen luennolle. Onko täällä muita Paulan luennoille osallistuneita? Oli erittäin kekseliästä syödä pikaruoka-ateria juuri edellisenä iltana, koska kuten arvata saattaa, tuntuu prosessoitu ruoka hetken aikaa maailman luokan virheeltä. Minusta ei missään nimessä saa hifistelijää ruuan suhteen, sillä arvostan myös ruuan helppoutta. Vahvan jäljen Paulan ohjeet kuitenkin jättivät, sillä huomaan aktiivisesti kiinnittäväni huomiota valintoihin kaupassa ja siihen, että saamme lasten kanssa esimerkiksi tarvittavat vitamiinit. Nämä ravitsemusasiat ovat olleet pinnalla meidän perheessä oikeastaan koko syksyn, joten ehkäpä kirjoitan niistä vielä tarkemmin lisää.

Syksyn hektisenä viikkoina päätimme laittaa kolmannen talon rakennusprojektin hetkeksi hyllylle. Emme arkkitehdin piirtämistä kuvista löytäneet oikein sitä punaista lankaa, millaisen talosta haluamme ja tämän vuoksi päätettiin ottaa aikalisä. Pakon edessä luovuus kärsi. Tällä hetkellä koko talon rakentaminen on yksi iso kysymysmerkki, sillä tämä nykyinen talo rappauksineen aiheuttaa edelleen murheita ja mieheni on saanut opiskelupaikan Tampereelta! Hän aloittaa tammikuussa opinnot työnohella. Arki tulee siis muuttumaan jonkin verran. Silti ajatuksesta rakentaa uusi koti en halua luopua. Tontti on hyvä ja se mahdollistaa jo monta sellaista asiaa, mitä tämä tontti ei mahdollistanut. Ehkäpä tässä nyt päällimmäiset ajatukset menneiltä viikoilta. Hyvää viikonloppua itse kullekin!

// I've missed writing my blog. Here's a few things what's been going on in my life past weeks.