En tiedä, mistä on tänä vuonna mieleeni juurtunut ajatus, että olen myöhässä niin päiväkotitätien, perheen kuin ystävienkin lahjamuistamisten kanssa puhumattakaan kodin jouluvalmisteluista. Nythän on vielä marraskuu! Ehkä se on se jatkuvasti mielen päällä oleva hoppu ja kiire. Mietin muuten tässä yksi päivä, että vielä silloin kun lapset olivat pieniä ja olin äitiyslomalla, saatoin moittia itseäni iltaisin jos en ollut tehnyt jotakin "hyödyllistä". Tämä hyödyllinen tekeminen saattoi olla siivoamista, urheilua, lasten kanssa erilaisissa tapahtumissa tai puistoissa käyntiä. Kuitenkin pelkästään kotona lasten kanssa leikkimistä en siihen laskenut. Nykyään ajatus on kääntynyt aika tavalla päälaelle ja mielessä pyörii, että koska sitä ei tarvitsisi olla hyödyllinen ja saisi vaikka istahtaa useammin sohvalle.
Tänä vuonna joulu on melko vähäeleinen. Tai ainahan se on ollut, sillä kodissamme ei nähdä värileikkejä ja tonttuja joka nurkalla. Tänä vuonna joulu tulee kuitenkin vähemmällä hössöttämisellä. Jo syksyllä päätin, että me emme lähetä joulukortteja, vaan rahat sijoitetaan Joulupuu -keräykseen. Lähipiirin kesken vaihdamme vain muutamia lahjoja, sillä isoin lahja odottaa matkan muodossa jo tammikuun lopussa. Kodin jouluun aion panostaa, mutta koska vietämme pyhät muualla ei meidän tarvitse miettiä esimerkiksi ruokailuja. Joulusiivouksenkin aion tänä vuonna ottaa rennommin, sillä tiedän että kevätauringon myötä siivousvimma nostaa uudelleen päätään. Auringonvalo paljastaa kaikki pienimmätkin epäkohdat, joten on aivan turhaa käydä kaappeja läpi kahdesti vain muutaman kuukauden tähden.
Jos siis olenkin onnistunut kasamaan itselleni jo varhaisen joulustressin niin tämän tekstin myötä viimeistään tajusin, että aivan turha tässä on ahdistua. Suorittaja -minä voi istua sohvalla huoleti tänään hieman pidempään.
// preparing for Christmas
Ei kommentteja