Kerroinkin jo marraskuussa, että lukulistalla odotteli vuoroaan pienoista kuohuntaa aiheuttanut Marie Kondon Konmari - Siivouksen elämän mullistava taika. Alkuvuodesta on muutama muukin bloggaaja kirjoittanut samasta aiheesta. Olen aina ollut minimalistisen sisustuksen ja jopa elämäntavan ystävä. En ole koskaan oikeastaan hamstrannut mitään ja periaatteisiin on kuulunut, että se mitä ei kotona käytetä ei myöskään tarvita, joten kiertoon vain.
Ylimääräisen tavaramäärän kertymistä on varmasti edesauttanut se, että olemme muuttaneet mieheni kanssa 10 yhteisen vuotemme aikana kuusi kertaa. Muuttaessa tulee aina läpikäytyä tavarat. Toinen tähän vaikuttanut asia on myös lasten syntyminen. Jälkikasvun myötä tavaramäärä perheessä kasvaa ja itse olen huomannut tulevani toimeen vähemmällä, kun säilytystila jaetaan kahden sijasta neljän hengen kesken. On myös luontaista, että käyn kaksi kertaa vuodessa (keväällä ja syksyllä) läpi lasten vaatteet ja näin esimerkiksi aina nuorimman pojan pieneksi jääneet vaatteet ja tavarat karsin pois.
Luin kirjan eilen illalla loppuun ja täytyy myöntää, että kyllä se minussa silti sai vimman päästä siistimään nurkkia. Niinpä odottelenkin sopivaa hetkeä käydä esimerkiksi keittiön, oman vaatekaapin ja yläkerran kirjakassien kimppuun. Keittiöstä löytyy muutamia ylimääräisiä juomalaseja ja vaatekaapista niin ikään puoliksi kulahtaneita kotivaatteita. Marie Kondo kehottaa suhtautumaan kirjoihin kuten vaatteisiin. Jos olet hankkinut kirjan ajatuksena lukea se joskus, et sitä tule ikinä lukemaan. Myönnän, tällaisia kirjoja minulta löytyy.
Neljännen Ahaa! -elämyksen koin kohdassa, jossa käsiteltiin sekalaisten tavaroiden, kuten ompelutarvikkeiden ja ihonhoitotuotteiden säilytystä. Kirjassa on erikseen käsitelty kohta vaatteiden vara/irtonapit, joita Kondon mukaan et tarvitse. Meiltä löytyy nappeja yksi pieni laatikollinen ja olen kieltämättä samaa mieltä. En ole vielä tähän päivään mennessä yhtäkään nappia kaivannut!
Konmari -oppien mukaan tällainen raivaus ja kodin järjestäminen täytyisi suorittaa koko talon osalta kerralla, mutta enintään puolen vuoden aikana. Itse en koe tällaiselle isolle järjestämiselle tarvetta, mutta juurikin muutama yksityiskohta kaipaa tarkastelua. Yläkerta on meillä käytännössä katsoen pommin jäljiltä, mutta se saa sitä vielä ollakin niin kauan kuin se ei ole varsinaista asuintilaa. Käyttöönottotarkastuksen jälkeen alkaa tilan sisustaminen ja silloin käyn läpi viimeiset muutosta jääneet Ikean kassit ja säilytyslaatikot.
Lopussa Marie toteaa, että ihmisen on parempi olla ja hän on onnellisempi, kun pääsee elämään luonnollisessa tilassa. Siis kodissa, joka on järjestyksessä. Omasta puolestani voin allekirjoittaa tuon täysin, mutta meitä ihmisiä on erilaisia. Siinä missä toinen tarvitsee ympärilleen tilaa, on toinen juuri luovimmillaan kaaoksen ja sotkun keskellä.
// Some thoughts about the book Marie Kondo The Life-Changing Magic of Tidying Up.













