SOHVA, JOSSA EN ISTU

Täällä on kohtalaisen raskas viikko takana. Harmaan sään lisäksi mieltä on lannistanut perheessä kiertänyt oksennustauti, joka alkoi ensimmäisen kohdalla jo viime viikon perjantaina. Torstaina oli sitten minun vuoroni. Tauti vei kyllä totaalisesti voimat ja vielä perjantai-iltakin kului sohvalla maaten.

Lauantaina sentään jo pääsin jalkeille, mutta touhuamisen lomassa oli pakko istua välillä alas. Siinä sitten mietiskelin, että olen tainnut näiden kahden viimeisen vuorokauden aikana istua enemmän sohvalla kuin koko alkuvuonna! Viikonloppuisin kotiprojektit, ulkoilu ja lasten kanssa touhuaminen vievät helposti mennessään ja sitä huomaa hengähtävänsä vasta iltatoimien jälkeen. Aivan kuten arkenakin. Ja en millään muotoa valita, mutta oikein hätkähdin tuota ajatusta, että mitä järkeä on omistaa sohva, jos siinä ei ehdi istua. ;)

Mieli teki tänään kyllä kirjoittaa paljon aurinkoisemmasta aiheesta, kuten vaikka pihasuunnitelmista. Ajattelin tämän olleen kuitenkin tärkeä muistutus siitä, että ei ole pahasta pihistää itselleen pieniä hetkiä pitkin päivää ja oikaista sohvalle. Joskus voi olla tekemättä mitään.

// What's the point to own a couch if you don't sit on it? :)

KESKIVIIKON INSPIRAATIO

Aika-ajoin käyn ihastelemassa ruotsalaisten välitysfirmojen sivuilla kauniisti stailattuja koteja. Tällä kertaa päädyin Alvhemin sivuille ja huomioni kiinnittyi upeaan, kylläkin jo myytyyn, kerrostalokaksioon Göteborgissa.

 

Olen aikaisemminkin maininnut, että innostun nykyään kovasti murretuin sävyin maalatuista seinistä. Omassa kodissa idea on vaikeampi toteuttaa arkkitehtuurisista syistä johtuen, mutta ehkäpä ensi kodissa sitten. Valkoista vasten voi toisaalta enemmän leikkiä irtokalusteiden väreillä ja erilaisia asetelmia rakentamalla tai sitten minulla on vain huono mielikuvitus. ;)

 

Keittiö on ihanan kodikas. Mielestäni kodikkuus on sellainen asia, jota on huomattavasti vaikeampi luoda uuteen kotiin kuin vanhaan. Kulunut lautalattia, koristeelliset ja korkeat lattialistat, seinäpatterit ja ikkunalaudat antavat jo lähtökohdiltaan aika herkullisen asetelman. Olen itse tähän asti vierastanut ylimääräistä tavaraa keittiön tasoilla, mutta taidanpa viikonlopun kauppareissulla ostaa muutaman yrtin väriä tuomaan. Niin kutsuvalta tuo keittiö näyttää.

 

Sisustuksessa on käytetty paljon muitakin sellaisia elementtejä, jotka edelleen miellyttävät silmää. Kylpyhuoneen marmorilaatta on yksi sellainen. Valitsimme tähän kotiin kylpytiloihin tummaa marmorikuvioitua laattaa, mutta kieltämättä tuo vaaleakin on upea, vaikka käytännöllisyys hieman askarruttaa. Olohuoneen sohvalle käpertyisin oikein mielelläni teekupin ja hyvän kirjan kanssa. Tosin en ole varma keskittyisinkö enemmän ihailemaan katosta roikkuvaa Flosin valaisinta vai nurkassa majailevaa kakluunia.

 

// Wednesday inspiration

UNELMAKOTI - ONKO SELLAISTA?

 

Upea lauantaipäivä täällä länsirannikolla. Jäin tuossa yhtenä päivänä tällä viikolla miettimään, että onko sellaista kuin unelmatalo tai unelmakoti olemassa. Kun uutinen uudesta talosta levisi, on moni ystävä ja tuttava tiedustellut, että onko tämä nyt sitten se unelmatalo? Tietysti haluaisin vastata, että on. Mutta tiedättekö olen tullut tulokseen, että sellaista kuin unelmatalo ei edes ole. Mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti se, että meillä rakentamisen motiivit ovat muualla. Tiedän myös, että näitä kolmea kotia (edellistä, nykyistä ja tulevaa) olemme rakentaneet yhtä suurella rakkaudella - ajatuksella, että siinä kodissa asumme hyvin pitkän ajan. Elämä vain on tarjonnut aina uuden mahdollisuuden rakentaa uusi koti ja kun se on tuntunut aina hyvältä ratkaisulta, ei päätöstä ole tarvinnut suuremmin miettiä.

 

 

Onhan se aivan ihanaa päästä rakentamaan taas uutta, sisustaa talo sen hetken mieltymysten. Lapsetkin kasvavat, jolloin pohjapiirros ja jotkin tietyt ratkaisut vastaavat taas sen hetken tarpeita paremmin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että se on meille vain uusi koti. Tontti ei ole unelmapaikalla, vaikka hyvällä sellaisella kyllä. Rakennusmääräykset eivät vastaa unelmakotiani. Budjetti asettaa edelleen armotta rajoituksia. Rakentamisvaiheessa sattuu yleensä joitakin kommelluksia. Ja lopulta en ole varma, tiedänkö edes millainen unelmataloni olisi? Molemmissa rakentamissamme kodeissa on ollut ne omat hyvät puolensa, mutta hetken talossa asuttuani olisin niihin joitakin ratkaisuja eri tavalla tehnyt. En epäile hetkeäkään etteikö niin kävisi myös uudessa kodissamme. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö nykyinen tai tulevakaan koti merkitsisi minulle yhtään sen vähempää. Jokaiseen kotiin ja taloon liittyy ne omat muistonsa, joka tekee niistä erityisiä. Ja toisaalta kuka tietää, voihan olla että se unelmakoti siellä nurkan takana kuitenkin odottaa.

 

// Is there such thing as a dream home?