UUDENLAINEN ARKI

 

Huomenna se alkaa, ensimmäinen erikoistumiskoulutuksen opintoviikko Helsingissä. Viikonloppu on eletty kovin sekavissa oloissa. Monta käytännön pientä asiaa mietittävänä. Pakkaaminen, kulkeminen, yöpyminen ja ruokailu näin esimerkiksi. Pojat lähtivät tänään mummulaan muutamaksi päiväksi, jotta ympäripyöreitä päiväkotipäiviä ei olisi kovin montaa. En arvannut, että olisi näin vaikeaa lähteä viideksi päiväksi pois lasten luota. Itku tuli muutaman kerran. Nopeaan nuo päivät onneksi menevät.

 

Jos muuten elänkin melko väritöntä elämää, on nuo työ- ja urheiluvaatteet pääasiassa värikkäitä. Useimpien ammattikuntien edustajat saavat pukea hiukan parempaa päälle koulutuksiin, mutta fyssarit vetää tunnollisesti joustavissa vaatteissa ja lenkkareissa. :)

// Packing up to leave to Helsinki. My specialisation studies will start tomorrow.

RUNKO NOUSEE

 

Tilannetietoa rakennukselta. Kastelli pystyttää runkoa nyt toista kokonaista viikkoa ja on edistynyt melko mallikkaasti. Edellistä taloa tehdessä tässä projektissa vierähti ainoastaan viisi päivää. Toki miehiä on nyt vähemmän työmaalla ja  talo on osittain 2-kerroksinen eli työn valmistuminen on näiden tosiasioiden valossa hitaampaa. Yksi merkittävä aikaa vievä osuus on avoräystäät, joita ei edellisessä talossamme ollut. Todennäköisesti myös seuraavat kaksi viikkoa kuluvat vielä ennen talon lopullista luovutusta.

Jo tässä kohdin voin lausua erityiskiitoksen Kastellin työmiehille. He ovat tehneet hyvää jälkeä, mutta mikä mukavinta, he pitävät tontin siistinä. Puutavara, ikkunat ja ovet ovat asiallisesti pressuilla suojattu (vaikka tämä kuuluu meidän töihin) ja roskat on kerätty jätesäkkeihin. Tontille on mukava mennä, kun ei tarvitse murehtia säiden vaihtelusta tai liiemmin siivoamisestakaan.

 

Tuntuu jo ihan kodilta.

 

// fresh pictures of the house

SE TUOLI

 

Kuten arvata saattaa, meille on kotiutunut ensimmäinen wieniläistuoli. Vähän samoin ajatuksin kuin Kerttukin, yksi tuoli ensin kokeiluun ja katsotaan osoittautuuko käytäntö yhtä hyväksi kuin teoria. Meille olisi  tarjolla ollut neljä tuolia, mutta huutaminen hyytyi alkutaipaleelle nälkäisen jälkikasvun menettäessä hermonsa. Parempi näin, sillä tälle yhdelle ihanuudelle löytyy varmasti paikka kotoa. Neljässä olisi jo tekeminen, jos ihastuminen ei kasva rakkaudeksi.

 

Hiukan tässä olen miettinyt, pitäisikö tuoli kunnostaa hiomalla ja maalaamalla uudelleen. Erityisesti istuinosassa on käytön jälkiä. Toistaiseksi annan sen olla kuitenkin entisellään, sillä aika näyttää mihin tuoli uudessa kodissa päätyy. Yksinään saisi jäädäkin tuollaiseksi, mutta viiden muun kanssa huolto voisi olla paikallaan.

 

// finally, here's The chair