VUODEN PARAS AIKA

Hei sinne! Kodin piha ei näytä lainkaan näin siistiltä kuin reilun viikon takaisissa kuvissa, sillä talon uudelleen rappaus alkoi kuin alkoikin. Viime metreille jännitettiin vielä rakennustelineiden saatavuutta, mutta onneksi sellaiset ajoissa löytyi ja urakka pääsi alkamaan. Vanha rappaus purettiin ja tänään valmistui levytys. Seuraavaksi edessä on sitten uuden pinnan tekeminen. Mies on hyödyntänyt telineitä ja maalannut samalla räystäslautoja, minkä omilta töiltään on ehtinyt. Kieltämättä tämän kaiken keskellä on elävästi muistunut mieleen rakentamisen ajan arki. Joko on mukavuudenhalu iskenyt tai sitten viime projektista on kulunut liian vähän aikaa, mutta eipä tätä ole ikävä ollut!

Jos näkymä on kaoottinen seinien ulkopuolella, on se sitä ollut viime aikoina myös seinien sisäpuolella. Työ on pitänyt molemmat kiireisenä ja siihen päälle lasten harrastamiset sekä valmennuspuuhat. Lisäksi päiväkodissa ja koulussa on ollut erityisiä päiviä, joihin on liittynyt jotakin muistettavaa, kuten eväät, lähtö- ja saapumisajat tai varustus. Arki kuitenkin kevenee asteittain kohti heinäkuussa häämöttävää lomaa ja sekös piristää mieltä. Kaikki kesäkiva on edessäpäin, mutta nämä lämpöiset päivät kuten eilinen, tuntuvat jo minilomalta. Ei tämä siis suotta ole omasta mielestäni vuoden parasta aikaa, vaikka elämä sitten vähän vauhdikkaampaa olisikin.

RAVINTOLASUOSITUS OSTERIA DA FILIPPO

Pääsimme eilen viettämään kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa, kun lapset lähtivät kylään isovanhemmille. Tällaisten tilaisuuksien tullen käymme yleensä aina ulkona syömässä, sillä vaikka pojat jo aika isoja ovatkin, on välillä mukava keskittyä syömään ruokansa ihan rauhassa kaikki aistit rentoutuen. Korviin oli kantautunut positiivisia kokemuksia Osteria Da Filipposta, pienestä italialaisesta ravintolasta kivenheiton päässä Vanhan Rauman torilta. Hymy suupielissä totean, että paikka on jokaisen kehun arvoinen. Niin rento ja sympaattinen, että olisin hyvin voinut kuvitella olevani jossakin pienen italialaisen pikkukylän ravintolassa illallisella.

Saavuimme kuuden aikoihin ja paikka oli tupaten täynnä. Onni oli puolellamme ja meidän onnistui napata juuri vapautunut pöytä. Listalta löytyy pizzoja, pastaa sekä focaccioita. Jälkiruoaksi voi nauttia vaikka tirumisun tai jäätelön. Ruuan valmistuksessa on käytetty paikallisten raaka-aineiden lisäksi italialaisia erikoisuuksia. Ravintolan vahvuuksiksi voinee laskea myös sen, että pizzat valmistetaan taikinajuureen. Ja pohja olikin uskomattoman ohut ja rapea.

Hyvän ruuan lisäksi Osteria Da Filippo on sisustettu herttaisesti. Keskenään eriparia olevat tuolit, pöydät, juomalasit ja aterimet mustavalkoisine valokuvineen tekevät paikasta varsin kotoisan. Mieli olisi tehnyt jäädä ihailemaan jokaista pientä yksityiskohtaa, mutta kanssaruokailijoita kunnioittaakseni päätin jättää sen ensikertaan. Osteria Da Filippon löydät siis Raumalta osoitteesta Kauppakatu 20.

// This Osteria Da Filippo restaurant in Rauma is worth paying a visit.

VIIME PÄIVINÄ MIELESSÄ + RAUMAblogit

Viime päivät tai oikeammin viikot ovat olleet kiiruisia, mutta täynnä ihania ja mielenkiintoisia asioita. Kokosin listaksi ne kaikista mieluisimmat.

Terassille portaat - Mieheni yllätti tomeruudellaan viime viikonloppuna, kun ilmoitti lauantaiaamuna, että aikoo hakea rautakaupasta puutavaraa ja rakentaa vielä saman päivän aikana terassille portaat. Nyt ne siinä ovat. Tekemättömien töiden lista lyhenee ja tunnelma on korkealla, kunhan ei vilkaise listan pituutta!

Rappaus - Varsinkin vakituiset lukijani ehkä tietävät millainen tuska tuo talon rappaus on meille ollut. Saimme asian tiimoilta loistavia uutisia viime viikolla, kun kuulimme, että projektin on tarkoitus alkaa jo reilun viikon päästä. Huputetussa talossa asuminen ei juuri innosta, mutta ihanaa, että asia hoituu pois päiväjärjestyksestä.

RAUMAblogit - Viime syksynä kaksi innokasta raumalaisbloggaajaa alkoi kasata meitä alueen bloggaajia yhteen. Projekti uinahti talveksi ja nyt kevään myötä päätimme nostaa asian uudelleen esille. Niinpä viime keskiviikkona kokoonnuimme yhteen ensimmäisen kerran. Paikalle päässeiden kesken hoidettiin esittelyt ja mietittiin yhdessä, mitä tältä jutulta halutaan. Simola -blogin Maria esitteli ryhmämme logon, jonka on suunnitellut taitava Milona Sadekallio Hellapuulta. Tähän asti olen yrittänyt säilyttää blogissani tietynasteisen anonyymiyden, mutta ymmärrän, että verhoa täytyy hiukan raottaa, mikäli aikoo tällaisessa yhteisössä olla mukana. Hei kaikki, olen siis Hanna ja asun Raumalla.

Miami - Lennot ja majoitus on nyt varattu. Talvella kutsuu aurinko ja toivottavasti näemme mahdollisimman monen amerikkalaisen perheenjäsenemme kanssa.

Valmentaminen - Mainitsin teille huhtikuulla, että olen hypännyt mukaan valmentamiseen. Otin vastuulleni ringetessä C-ikäisten nuorten fyysisen harjoittelun ja en ikinä uskonut, että se voisi olla näin mahtava juttu. Jostain syystä olen ajatellut, että valmentaminen ei olisi oma juttuni, mutta toisin kävi. Kannattaa siis kokeille avoimin mielin uusia asioita! Näillä sanoin oikein ihanaa viikonlopun jatkoa.