10 EURON PÄÄSIÄISKORISTEET

Toisena vuotena peräkkäin meidän pääsiäinen kuluu Tampereella lasten harrastusten parissa. Viime vuonna päivät jäivät kahteen, nyt olemme siellä kolme päivää. Pääsiäisen pyhistä kotioloissa ei siis juuri ehditä nauttia. Yleensä pääsiäiseeni on kuulunut maittava lounas vanhempieni luona, lasten suklaamunajahti sekä erityisesti kodin kevätsiivous. Perussiivouksen lisäksi olen yleensä siistinyt isompia naarmuja lattiasta, seinistä ja pyyhkinyt sormenjälkiä kaapinovista. Talvitakit on tuuletettu ja pesty sekä kevyempiä kenkiä sovitettu käyttöä varten. Tänä vuonna tein suurimman osan tästä kaikesta puuhastelusta jo muuton yhteydessä. Joku hyöty siitä kaikesta hössöttämisestä siis oli! 

Vaikka pääsiäinen saa tänä vuonna hieman uusia piirteitä, koin silti tärkeäksi tehdä pääsiäistä edes hieman kotiin. Lasten koulu- ja esikouluaskartelut vielä uupuvat, mutta tärkein eli ruokapöydän asetelma syntyi 10 euron hintaan. Kävin hakemassa yhden isomman kirsikkapuun oksan sekä muutaman neilikan ja ripustin oksille kaapista löytyneet koristeet. Yksinkertaisen kaunista mielestäni. Huomasin, että kaksi vuotta sitten luotin myös kirsikkapuun oksien voimaan, vaikka tekstissä olenkin näemmä kirjoittanut muuta. Rauhallisia pääsiäisen pyhiä sinne. 

// Simple and easy decorations for Easter. 

MUUTON JÄLKEEN

Enpä olisi uskonut, että tuo helmikuun alun postaus jäisi viimeiseksi vanhassa kodissamme. Kiirettä ei vielä helmikuussa muuton kanssa pitänyt, mutta maaliskuussa sitten sitäkin enemmän. Aika on todella kullannut muistot, sillä en ollenkaan muistanut millainen projekti vanhan kodin tyhjentäminen ja uudessa tavaroiden järjesteleminen onkaan. Ja meillä oli puuhassa vielä se etu, että vuokrakoti oli käytettävissä jo helmikuun lopusta lähtien. Ei siis mitään yhden viikonlopun supersuorittamista ollenkaan. 

Tänne uuteen kotiin sopeutuminen ei sekään aivan mutkitta sujunut. 2/4 perheestä kotiutui tänne viikossa, mutta meillä muilla on ollut hankalampaa. Uusien rutiinien luominen ja vanhoista luopuminen ei käynyt käden käänteessä. Ja kun vihdoin silti tuntui, että arki asettui uomiinsa, saimme vieraaksemme vatsataudin. Yritän aina olla kiitollinen silloin, kun arki on arkea kaikkine kiireineen, sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin jatkuvassa hälytystilassa oleminen. Enemmän kuin innostuneensa odotan uutta viikkoa. Jospa se olisi valoisampi kuin edeltäjänsä.

Arjenhallinnan ajatuksiin on vaikuttanut mieltä alentavasti myös se, että tontilla ei ole tapahtunut vielä mitään näkyvää. Tuntuu, että kaikki asiat seisovat paikoillaan. Maanrakennustöiden aloittaminen vaatii vielä hetken ilmojen lämpenemistä, jotta kaivuri pääsee aloittamaan urakkansa. Onneksi loppuviikolle lupailtiin jälleen lämpimiä säitä tämän päivän räntäsateen vastapainoksi. Toivottavasti koko pian saamme myös rakennusluvan. Talopaketti tulee tontille kesäkuun ensimmäisellä viikolla, johon ei enää liikoja aikoja ole. 

Mutta ei tämä elämä nyt yhtä melankoliaa ole kuitenkaan ollut. Mukaviakin juttuja on joukkoon mahtunut, kuten se, että meillä on täällä kodissa jo hyllyt ja taulut seinillä. Kaikkien aikojen ennätys uskoisin! 

SUORITTAJAN OIVALLUKSIA JA ARVONNAN VOITTAJA

Viikonloppu kääntyi yhtä nopeasti sunnuntai-iltaan kuin alkoikin. Olen yleensä nämä sunnuntain tunnit käyttänyt liikkumiseen ja itsestäni huolta pitämiseen. Omatunto jo hiukan kolkutteli, kun valitsin seurakseni lenkkikenkien sijaan läppärin, mutta yhtä kaikki hyvän fiiliksen tämäkin tuo.

Olen tässä alkuvuonna pyöritellyt mielessäni ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia usemmaltakin kantilta. Suurelta osin tämä juontaa juurensa varmasti työstä, sillä ihan näinä viikkoina saan valmiiksi kivunhoidon erikoistumiskoulutuksen. Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi (sarkasmia), saan toivon mukaan jatkaa opintoja psykofyysisellä puolella vielä tässä kevään aikana. Koulutuksen myötä olen oppinut, että pitäisi keskittyä oikeasti niihin asioihin, jotka tekevät onnelliseksi ja joiden tekeminen tuo iloa sekä niihin ihmisiin, joiden seurasta nautit. Näillä asioilla on fysiologisestikin iso merkitys!

Suorittaja -minältäni on kestänyt yllättävän kauan oivaltaa, että aina ei täydy olla tekemässä jotakin. On siis sallittua vetäytyä sohvalle katsomaan lempi tv-ohjelmaa silloin kuin se on mahdollista tai laittaa se pyykkikone vasta huomenna päälle. Aina ei tarvitse imuroida listojen päällisiä ja pölyt voi hyvin jollakin viikkoa jättää pyyhkimättä. Olen oppinut ymmärtämään, että siitä ei saa sulkaa hattuun, kun on päivän päätteeksi niin puhki, että ei jaksa edes pestä hampaita. Keneltäkään ei ole pois jos välillä vähän oikaisee.

Olen tietoisesti tänä vuonna lisännyt liikuntaa. Oma aika on töiden, opiskeluiden ja perhe-elämän kannalta kortilla, mutta ne kerrat, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu käytän yleensä hyväksi. Viikoittainen juoksulenkki on mielen toiminnalle elinehto, mutta olen huomannut, että yksi kuntosalikerta ja venyttely alkavat nekin tuntua tärkeiltä. Aina ei tarvitse tulla edes hiki, että olo tuntuisi liikunnan jälkeen paremmalta.

Ja sitten: Sodastream -arvonta on päättynyt. En suinkaan unohtanut asiaa, mutta en vain aiemmin joutanut tänne kertomaan teille voittajaa. Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Ellen. Olen laittanut sinulle sähköpostia asiasta. Onnea voittajalle!