Kävimme tässä syksyllä mielenkiintoisen keskustelun esimieheni kanssa siitä, miten koti ilmentää sitä, millainen ihmisen pään sisältö on. Tämä on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen viisauksia. Allekirjoitin väittämän välittömästi, joskin samaan hengen vetoon jäin miettimään liikkuuko päässäni yhtään mitään, koska kotimme on väritön (ainakin joidenkin mielestä) ja pelkistetty. ;)
Joka tapauksessa mielentilaani vaikuttaa suuresti onko koti siisti, kaapit ainakin suurin pirtein järjestyksessä ja lasten lelut siellä minne ne kuuluvatkin. Monesti minua on moitittu pikkutarkaksi ja allekirjoitan sen täysin, mutta se on vain osa minua. Tiedän kyllä, että ihana ja rentouttava viikonloppu ei ole siitä kiinni, onko viikkosiivous tehty, mutta kummasti se auttaa rentoutumaan, kun ei joka silmäyksellä kiinnitä huomiota villakoiriin.
Toisin sanoen jos koti on kaoottisessa tilassa, on mielenikin. Erityinen pakkomielle minulla on vessasta ja lasten leluista! Keittiön tasot ovat toinen paikka, jonne kerääntyy aina kaikki päivän posteista latureihin, kännyköihin, värikyniin ja legoihin. Niistä tyhjistä maitopurkeista ja palautusjuomapulloista puhumattakaan.
Olen jollakin tapaa aina kadehtinut niitä, joiden koti voi olla hyrskyn myrskyn ja se on ihan okei. Aikaa jäisi enemmän harrastamiselle, lapsille ja ruuanlaittoon, kun ei tarvitsisi heilua rätti kädessä niin usein. Mutta en toki valita, sillä valinta on oma. Minulle vain puhdas koti on yhtä kuin parempi mieli. Kuinka siellä?
Ihan sama juttu minullakin, kestän huonosti sotkuista kotia ja ärsyynnyn ympärillä olevasta kaaoksesta. Jonkin verran sotkua lapsiperheessä on pakko sietää, mutta liika on liikaa ;)
VastaaPoistaTotta, lapset siedettävät sotkuun kyllä. :)
PoistaHuh, mulla on sitten mieli lähes ainaisessa myllerryksessä, sillä me elämme kyllä aika boheemia arkielämää (noin niin kuin espoolaisen keskiluokkaisen paritaloasujan mittapuulla mitattuna): imuroidaan siinä vaiheessa, kun koirankarvat alkavat kasaantumaan nurkkiin, ja kattilat saavat joskus odotella parikin päivää likoamassa... Kaikkea ei vain ehdi ja jaksa, vaikka kovasti siististä kodista nautinkin - olenkin puolitosissani sanonut, että meidän pitäisi kutsua vieraita joka viikonlopuksi, niin pysyisi kämppä kuosissa :-)
VastaaPoistaIhana kuulla tällaisiakin tarinoita! Ja jännä huomata, miten erilaisia olemme. :)
PoistaOlen ihan samaa mieltä. Tasapainotan mieleni kaaosta usein siivoamalla. Monen on tätä tosin vaikea ymmärtää.
VastaaPoistaSama juttu täällä. Toki vähemmällä pääsisi, mutta en halua. :)
PoistaHesarissa oli hiljattain artikkeli aiheesta, siis pään sisäisestä tilasta ja ympäristön järjestyksestä. Artikkelin mukaan kaaoksessakin viihtyvän, ei kovin pikkutarkan ihmisen aivot ovat luovemmat ja itse asiassa paremmassa järjestyksessä kuin ihmesellä, jonka ympäristö on järjestyksessä. Artikkelia tulkitessani sekainen työpöytä viestii luovuudesta, innovativiisuudesta ja jopa tehokkuudesta. Järjestystä kaipaava siis juuri siivoaa pään sisäistä kaaosta ympäristöä järjestellessään. Sotkussa viintyvällä ei ole tarvetta järjestellä sisäistä kaaosta ja siksi hän ei piittaa pienistä sotkuista ypärillään. Olemme siis vain erilaisia, vaikka siisteyttä ja järjestystä pidetäänkin usein hyveenä.
VastaaPoista-Mari
Kiitos kommentistasi! Tuo on aivan totta, olemme vain erilaisia ihmisiä. Olisipa mielenkiintoista lukea tuo artikkeli! :)
PoistaOlen täsmälleen samanlainen, inhoan kun tasot on murusia, kynät, kännykät, lehdet ja postit kasoissa pitkin keittiötä, ja JOO ne hiivatun maitopurkit. argh. Vessa, ottaa niin kaaliin kun lavuaari on likainen ja se tabletti joka aina jää sinne miehen jäljiltä..Toinen asia mikä ottaa kaaliin, sängynpäiväpeitto, jos se ei ole ihan precis suorassa ja tyynyt kunnolla aseteltu, saan siitä hepulin. hehhe, on meitä moneen lähtöön.
VastaaPoistaMä nauran täällä ääneen - tuo sängyn päiväpeitto niin kolahti! Sielunsiskoja siinäkin asiassa! :)
Poista