1-vuotta

Vaikea uskoa, että vuosi sitten elimme mieheni kanssa Porissa jännittäviä aikoja. Synnytys käynnistettiin aamulla, 10 päivää yliaikaisena lapsiveden pienen määrän vuoksi. Muistan, kuinka ajattelimme ajaessamme Raumalta Poriin, että käydään tarkastuksessa ja suunnataan sitten Kodin Terraan sekä Amarilloon syömään. No niinpä vain suunnitelmat muuttuivat ja siirryimme osastolle odottamaan synnytyksen alkamista.

Mieheni lähti kotiin hakemaan tietokonetta ja vaihtovaatteita. Ajattelimme, että odottavan aika käy kuitenkin pitkäksi. Ehdin saada kaksi käynnistystä jouduttavaa kapselia, kunnes supistukset alkoivat. Mieheni oli onneksi jo palannut takaisin, sillä supistukset olivat kipeitä, mutta kestivät onneksi äärimmäisen lyhyen aikaa. Kävin päivällisellä ja minut laitettiin käyrälle. Kuinka ollakaan, kuului naps. Lapsivesi meni. Lähdin iltapalalle, jonka jälkeen jouduttaakseni synnytyksen kulkua, siirryin porraskäytävään. Ylös-alas, lukuisia kertoja. Teki kipeää, mutta tunsin, että se tehosi. Ja toden totta, kaksi tuntia myöhemmin ihmettelimme kyynelsilmin synnytysosastolla, miten odottamamme siro tyttö olikin 3,7-kiloinen poika. Mutta yhtä rakas.

Nyt tuo kiltti, suloinen poikamme on tänään 1-vuotta. Poika, joka rakastaa nuolla kengänpohjia, repiä tamponeja, kiivetä pöydän alla, paukuttaa takanlasia, kaataa puukorin, leikkiä veljen autoilla, läiskytellä vedessä ja roikkua uuninkahvassa.

Toivottavasti tuleva vuosi on yhtä muistorikas ja juhlimme jälleen syntymäpäiviäsi yhtä onnellisena elämästä kuin nyt.

Hyvää syntymäpäivää Sisu