3 0

Tämä piti tehdä jo alkuviikosta, mutta niin on vain muut puuhat ajaneet blogin edelle. Ollaan valtaosa arki-illoista vietetty ulkona tehden varaston pohjaa. Mutta siis viikonloppuna juhlimme Sisun 1-vuotis syntymäpäivää ja siinä sivussa myös omaa syntymäpäivääni, joka oli virallisesti súnnuntaina. Nyt olen minäkin siirtynyt kolmannelle kymmenelle. Kriisi? Eipä oikein.

Lukioikäisenä sitä kuvitteli elämää kolmekymppisenä. Silloin ajattelin, että minulla olisi oma talo, lapsia (yksi tyttö ja yksi poika), korkeakoulun käynyt aviomies ja tekisin työtä luokanopettajana. Aika moni noista asioista on toteutunut - on ne lapset, aviomies, joka tosin ei ole korkeakoulua käynyt ;) ja talokin. On työ, josta pidän, vaikka minusta ei luokanopettajaa tullutkaan. Mutta vaikka nuo asiat eivät olisi toteutuneetkaan niin uskon, että olisin silti onnellinen. Kuka tietää mihin menneinä vuosina tehdyt valinnat olisivat meitä ajaneet, jos olisimme valinneet toisin.

Oma onnellisuus on kuitenkin suurelta osin kiinni itsestä. Ulkoisilla tekijöillä on toki vaikutusta. Ne edesauttavat tai laittavat kapuloita rattaisiin. Ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan paikoilleen, vaan etsiä ja tehdä niitä asioita, jotka tekevät itsestä onnellisen. Mitä enemmän sitä ikää alkaa tulla, olen alkanut ymmärtää, mikä itselleni on tärkeää. Minulle on tärkeää, että olen löytänyt paikkani maailmassa, vaikka haluaisin uskoa, että ajatus menee paremminkin niin, että mitä meillä jokaisella on tarjottavana maailmalle. Lisäksi minulle on tärkeää ystävät, perhe ja terveys. Jossakin määrin koen olevani syntynyt onnellisten tähtien alla, koska minulla on kaksi tervettä lasta, olen itse perusterve, minulla on ystäviä ja rakastava perhe. Toki niitä kapuloita on näissäkin rattaissa pyörinyt, mutta olen kuullut hurjempiakin tarinoita. Törmään näihin tarinoihin päivittäin työssäni.

Aina en myöskään kuulosta näin positiiviselta kuin nyt ehkä annan ymmärtää. On niitä epävarmoja päiviä tälläkin naisella. Samojen tunteiden kanssa sitä painitaan. Epävarmoina hetkinä kannattaa kuitenkin muistaa, mikä on tärkeintä ja palata vaikka lukemaan näitä tekstejä jos kaipaa ekstra boostia. 

Tulevaisuudelta toivon lisää terveyttä, jotta poikien muutettua pois kotoa, pääsemme mieheni kanssa rauhassa tekemään pitkiä kävelylenkkejä syysilloissa, niissä samanlaisissa tuulipuvuissa. :) Hartain toiveeni silti on, että onnistuin kasvattamaan lapsistani reippaita nuoria miehiä, joilla on arvot kohdillaan. Muiden asioiden luotan järjestyvän parhain päin, kun muistaa, että elämässä ei kannata jäädä paikoilleen. Haasta itseäsi, pyri parempaan. Meillä jokaisella on uskomattomia asioita tarjottavana maailmalle.   

Inspiroivaa perjantaita!