3 0

Tämä piti tehdä jo alkuviikosta, mutta niin on vain muut puuhat ajaneet blogin edelle. Ollaan valtaosa arki-illoista vietetty ulkona tehden varaston pohjaa. Mutta siis viikonloppuna juhlimme Sisun 1-vuotis syntymäpäivää ja siinä sivussa myös omaa syntymäpäivääni, joka oli virallisesti súnnuntaina. Nyt olen minäkin siirtynyt kolmannelle kymmenelle. Kriisi? Eipä oikein.

Lukioikäisenä sitä kuvitteli elämää kolmekymppisenä. Silloin ajattelin, että minulla olisi oma talo, lapsia (yksi tyttö ja yksi poika), korkeakoulun käynyt aviomies ja tekisin työtä luokanopettajana. Aika moni noista asioista on toteutunut - on ne lapset, aviomies, joka tosin ei ole korkeakoulua käynyt ;) ja talokin. On työ, josta pidän, vaikka minusta ei luokanopettajaa tullutkaan. Mutta vaikka nuo asiat eivät olisi toteutuneetkaan niin uskon, että olisin silti onnellinen. Kuka tietää mihin menneinä vuosina tehdyt valinnat olisivat meitä ajaneet, jos olisimme valinneet toisin.
Oma onnellisuus on kuitenkin suurelta osin kiinni itsestä. Ulkoisilla tekijöillä on toki vaikutusta. Ne edesauttavat tai laittavat kapuloita rattaisiin. Ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan paikoilleen, vaan etsiä ja tehdä niitä asioita, jotka tekevät itsestä onnellisen. Mitä enemmän sitä ikää alkaa tulla, olen alkanut ymmärtää, mikä itselleni on tärkeää. Minulle on tärkeää, että olen löytänyt paikkani maailmassa, vaikka haluaisin uskoa, että ajatus menee paremminkin niin, että mitä meillä jokaisella on tarjottavana maailmalle. Lisäksi minulle on tärkeää ystävät, perhe ja terveys. Jossakin määrin koen olevani syntynyt onnellisten tähtien alla, koska minulla on kaksi tervettä lasta, olen itse perusterve, minulla on ystäviä ja rakastava perhe. Toki niitä kapuloita on näissäkin rattaissa pyörinyt, mutta olen kuullut hurjempiakin tarinoita. Törmään näihin tarinoihin päivittäin työssäni.

Aina en myöskään kuulosta näin positiiviselta kuin nyt ehkä annan ymmärtää. On niitä epävarmoja päiviä tälläkin naisella. Samojen tunteiden kanssa sitä painitaan. Epävarmoina hetkinä kannattaa kuitenkin muistaa, mikä on tärkeintä ja palata vaikka lukemaan näitä tekstejä jos kaipaa ekstra boostia. 

Tulevaisuudelta toivon lisää terveyttä, jotta poikien muutettua pois kotoa, pääsemme mieheni kanssa rauhassa tekemään pitkiä kävelylenkkejä syysilloissa, niissä samanlaisissa tuulipuvuissa. :) Hartain toiveeni silti on, että onnistuin kasvattamaan lapsistani reippaita nuoria miehiä, joilla on arvot kohdillaan. Muiden asioiden luotan järjestyvän parhain päin, kun muistaa, että elämässä ei kannata jäädä paikoilleen. Haasta itseäsi, pyri parempaan. Meillä jokaisella on uskomattomia asioita tarjottavana maailmalle.   

Inspiroivaa perjantaita!


11 kommenttia

  1. onnea ja ihanaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos inspiraatiosta ja Happy Birthday!

    Muistan vielä hyvin omat kolmekymppiseni, sillä olin juuri saanut poikani paria viikkoa aikaisemmin ja elin ehdottomasti elämäni siihen asti onnellisinta aikaa (vaikka se mikään murheinen taival ollut siihenkään asti ollut) -jotenkin olin lukevinani samaa elämäniloa ja asennetta sinunkin tekstistäsi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hekku! Ja toinen Kiitos kauniista sanoistasi. Maailma voi olla synkkä paikka, jos elämänilo katoaa.

      Poista
  3. En tiennytkään että sullakin oli synttärit. Onnea kolmekymppiselle!!

    Mulle iski se kolmenkympin kriisi silloin kun täytin 25 ;) Silloin tajusin olevani koko lopun elämääni lähempänä 30 vuotta kuin 20... ;D Sitten kun täytin 30, ei enää mistään kriisestä ollut jäänteitäkään jäljellä =D

    Mä täytin lokakuussa 40 vuotta. Ei mitään kriisiä, mutta pakko on myöntää, että toisinaan mielessä pyörii sellainen termi kuin "keski-ikäinen"... Ja en erityisemmin ole siihen sanaan vielä ihastunut ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Älä nyt, mun mielestä vasta 50-vuotias on keski-ikäinen! :D Mustakin tuntuu, että mä olen nää kriisit pohtinut jo joskus 25-vuotiaana.

      Poista
  4. Onnea :) ! Mulla on sama vuosikymmen tulossa täyteen, mutta vasta loppuvuodesta. Ei ainakaan vielä pukkaa mitään kriisiä, tosin epäilen eläväni sellaista jatkuvasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Eli kriisiä kriisin peräään. :) Sitten se 30 ei voi tuntua pahalta. Ja nyt siltä puolen katsottuna, ei se ainakaan minusta pahalta tunnu.

      Poista
  5. ONNEA ONNEA :):) Ihana teksti!!

    VastaaPoista
  6. Onnea! Kauniita ajatuksia unelmista ja elämästä. ja ehkä suurin oivallus onkin huomata, miten tavallisia ne tärkeimmät unelmat ovat. Kuinka paljon onnellista elettyä elämää tiivistyykään käsikädessä ja samanlaisissa tuulipuvuissa iltakävelyllä olevaan vanhaan pariskuntaan. Että ollaan yhdessä ja rakastetaan, vuodet eivät ole sitä perusasiaa muuttaneet :)

    VastaaPoista