Palmusunnuntaina

Tämä viikonloppu on hurahtanut silmissä, kun vietin perjantain ja lauantain neurologisen lapsen terapian koulutuksessa. Ja antoisa koulutus olikin. Hattua täytyy nostaa kehitysvammaisen lapsen vanhemmille. Vauhdikas ote sai jatkoa aamulla, kun pojat herättivät jo puoli seitsemän jälkeen. Niinpä ennen puoli kymmentä olin pessyt koneellisen pyykkiä, hoitanut aamutoimet, siivonnut keittiön kuiva-ainekaapin, maksanut laskuja ja lajitellut kirpputoritavaroita.

Äsken kotiuduimme uimahallilta ja nyt on hetki aikaa istua, kun pojat nukahtivat päiväunille. Iltapäivällä on tarkoitus suunnata ulos syömään ja tutkimaan kännykkävalikoimia. Omassa nokialaisessa alkaa hiljalleen näkyä lasten kädenjälki. Puhelin ei tahdo oikein toimia enää. Kiitos niiden lukuisten kertojen, kun se on tipahtanut liian näppäristä sormista lattialle. Kosketusnäyttö on kuitenkin ehjä vielä.

Illan ajattelin viettää puhtaasti lasten kanssa touhutessa ja toivottavasti saamme virpojia myös kylään. Herkkuja on varattu. Ensi vuonna lähdetään sitten poikien kanssa virpomaan. Tuon kuvien oksan Max on askarrellut päiväkodissa. Ensi viikolla saamme pääsiäisruohopurnukat. Nuorimmainenkin on askarrellut omansa.

Rentouttavaa palmusunnuntaita ihanat!