Elämää uudessa kodissa on ehditty harjoitella nyt kaksi viikkoa. Ja voi, en vaihtaisi hetkeäkään pois! Alkuun liitty paljon epämääräisiä Ikea-kasseja ja pahvilaatikkokuormia. Tai niitä turhauttavia hetkiä, kun pääset alakertaan ja huomaat, että villapaita jäi yläkertaan. Niin ja ne auton avaimet - aina hukassa. Arki hakee hetken uomiaan, mutta tämä muutto ei tuonut mukanaan sellaista ahdistusta, joka olisi puristanut sydäntä. Hampaita toki kiristää vielä ne sisustamattomat nurkat ja rakenteilla olevat tilat, mutta toisaalta nautin niistä pienistä yksityiskohdista, jotka valmistuvat. Esimerkiksi eilen, kun sain keittiön tasolle maustepurkkeja järjestykseen. Se, jos joku, saa hymyilemään.
Me juhlistimme äitienpäivää kotona jo eilen, ja loihdimme yhdessä brunssin. Nuorimmaisen etäkoulussa oli äitienpäivän tarjoilut huomioitu hienosti ja mehun sekä kaurakeksien valmistaminen olivat perjantain tehtävinä. Muu tarjoilu syntyi käden käänteessä. Perunat, lihapullat ja croissantit uunin kautta pöytään. Hedelmät paloiksi ja kukat maljakkoon. Miehen valmistama jälkiruoka vaati kerman vaahdottamisen ja keksien murskaamisen, mutta pienitöinen homma sekin. Pitäisi useammin järjestää tällaisiä brunsseja, ne ovat mukavaa viikonloppupuuhaa. Nyt kuitenkin oikein ihanaa päivää Äidit ja erityisesti omani. Olet rakas.
