Syksy on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa. Viime viikkoihin on mahtunut paljon up and down -hetkiä. Tiedättekö niitä sellaisia lyhyitä epätoivon hetkiä, jotka kuitenkin jo seuraavana päivänä tallautuvat positiivisuuden jalkoihin. Omalla kohdalla nämä down-ajatukset ovat liittyneet työhön, taloasioihin ja kiukuttelevaan polveen. Työkuviot polkevat paikallaan, mikä ei sovi itselleni ollenkaan. Olen toiminnan nainen alusta loppuun ja itsestä riippumattomat asiat saavat joskus savun nousemaan korvista. Kaikki kun eivät ole yhtä hätäisiä luonteeltaan. Myös taloasioiden eteneminen on sapettanut, juurikin näistä samoista syistä. Kun mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta minun mittapuulla tapahtua saisi paljon nopeammin. Viimeisimpänä isompana huolena on turvonnut polvi. Olen tänään menossa magneettitutkimukseen ja sormet varpaita myöden ristissä toivon, että operaatioilta vältyttäisiin. Tässä kohdin pelkään kuitenkin, että jonkinasteinen tähystys on edessä, riippuen vamman laadusta. Työ on tällä hetkellä niin mielekästä, että en millään malttaisi jättäytyä pois. No surraan tätä vasta sitten, jos ja kun se on aiheellista.
Tässä kohdin voi jälleen muistuttaa kuitenkin itselleen, että jos murheiden taso on tämä, ei kovin syvälle harmauteen kannata vaipua. Asiat voisivat olla huonomminkin. Sen ajatuksen voimalla suupielet ylöspäin ja kohti uutta, mielekästä viikkoa!
Tunnistan nuo up and down - hetket. Plus että hiljattain rakentaneena (ja edelleen.. :D) tiedän miten stressaavaa aikaa taloudellisesti itse rakentaminen on - silloin talon lopullista hintaa voi vain arvailla vrt. tilanne, jossa ostetaan valmis talo avaimet käteen -periaatteella. Mutta sissillä eteenpäin! Toivottavasti jalka paranee pian!
VastaaPoistaNiin totta! Me ihme kyllä pysyttiin budjetissa, saa nähdä miten ensi talon kanssa käy. ;)
PoistaIhanasti ajateltu, että jos huolet ovat tuolla tasolla on kaikki hyvin :-) Oma terveys on kuitenkin niin iso asia, että kyllä sitä saa vähän murehtiakin; toivottavasti polvi tulisi kuntoon ilman leikkaustakin!
VastaaPoistaOnneksi ei tullut suoranaista tuomiota. Mutta pitkä polku edessä. Ja nyt jälleen muistaa, että itsestäänkin pitää pitää huolta.
PoistaTsemppiä ja pidetään peukkuja, että eritoten polven osalta tilanne selviää pian!
VastaaPoistaKiitos Irina, ihana olet!
PoistaTsemppiä sinne ja kauniita ajatuksia! :)
VastaaPoistaKiitos Love ❤
Poista